Muun muassa stressille altistavat persoonallisuuspiirteet ja mielenterveyshäiriöt eivät olleet yhteydessä lyhempiin telomeereihin.

Elimistön fyysinen reagoivuus stressitilanteessa ei näkynyt telomeerien pituudessa. Myöskään stressille altistavat persoonallisuuspiirteet, mielenterveyshäiriöt, depressiiviset oireet, objektiivisesti mitattu stressikokemus lapsuudessa tai traumakokemukset elämän varrella eivät olleet yhteydessä lyhempiin telomeereihin. Nämä havainnot teki Katri Savolainen väitöskirjassaan.

– Ehkä yllättävin löydös oli se, että tutkittavilla, joilla oli vakava mielenterveyshäiriö ja jotka käyttivät psyykelääkkeitä, oli pidemmät telomeerit kuin verrokeilla. Se oli täysin ristiriidassa tutkimushypoteesini kanssa, Katri Savolainen toteaa.

Savolainen ei päässyt suoraan tutkimaan yhteyden taustalla vaikuttavia mekanismeja, koska tutkimusasetelma oli korrelatiivinen. Hänen mukaansa ei ole tietoa, ovatko psyykenlääkkeitä käyttävien potilaiden telomeerit pidentyneet, lyhentyneet hitaammin vai onko heillä ollut jo lähtökohtaisesti pidemmät telomeerit.

– Eläinkokeissa on saatu kuitenkin näyttöä siitä, että esimerkiksi masennuslääkkeet voivat vähentää solun oksidatiivista stressitasoa. Koska telomeerit lyhentyvät nopeammin, jos oksidatiivista stressiä on solussa enemmän, on mahdollista, että lääkitys on suojannut telomeerejä lyhentymiseltä.

Selviytymisefekti yksi mahdollinen selitys

Savolaisen mukaan ei ole poissuljettua, että psyykenlääkkeet voisivat aktivoida esimerkiksi telomeraasientsyymin toimintaa ja tehostaa telomeerien pidentymistä.

Hän mainitsee, että toisaalta tulokset saattavat selittyä myös niin sanotulla selviytymisefektillä.

– Telomeerit voivat olla pidempiä juuri niillä mielenterveyspotilailla, jotka ovat selvinneet vanhempaan ikään. Jo tämän tutkimuksen valossa on siis näyttää siitä, etteivät mielenterveyshäiriöt ole väistämättömästi yhteydessä lyhempiin telomeereihin ja että myös psyykelääkkeiden käytöllä saattaa olla vaikutusta telomeeripituuteen. Jatkotutkimusta tarvitaan kuitenkin selvittämään mekanismia tarkemmin.

Lisää avoimia kysymyksiä

Savolainen havaitsi myös, että tutkituista stressitekijöistä uniapnea sekä yhdistelmänä varhainen stressikokemus ja myöhemmät traumaattiset tapahtumat olivat yhteydessä lyhyempiin telomeereihin.

– Kyseiset tekijät selittivät vain 0,4–1,2 prosenttia telomeeripituuden vaihtelusta. Löydettyjen yhteyksien kliininen merkitys siis vaikuttaisi melko pieneltä. Voikin olla, että joku muu kuin telomeereihin liittyvä mekanismi selittää sitä, miksi stressi lisää riskiä sairastua ikääntymiseen liittyviin sairauksiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Niin ikään stressiin vähemmän liitetty persoonallisuuspiirre, sovinnollisuus, oli yhteydessä telomeereihin. Enemmän sovinnollisilla miehillä ja vähemmän sovinnollisilla naisilla oli lyhemmät valkosolujen telomeerit.

Uniapnean ja telomeerien välistä yhteyttä on selvitetty muutamassa tutkimuksessa, ja tulokset ovat olleet yhdenmukaisia Savolaisen väitöskirjan kanssa.

– Uniapnea, myös lievä uniapnea, on johdonmukaisesti yhdistetty lyhempiin telomeereihin. On myös suhteellisen vahvaa näyttöä siitä, että uniapneaan liittyvät hengityskatkokset ja niiden aiheuttamat lyhytkestoiset hapenpuutteet lisäävät oksidatiivista stressiä soluissa. Mahdollisesti tämä saa aikaan telomeerien nopeampaa lyhentymistä.

Tutkimukseen osallistuneet olivat osa Helsinki Syntymäkohorttia, johon kuuluu 13 345 vuosina 1934–1944 syntynyttä suomalaista. Veren valkosolujen telomeeripituus määritettiin 1 964 henkilöltä keskimäärin 62 vuoden iässä.

Persoonallisuuspiirteitä, depressiivisiä oireita ja traumaattisia kokemuksia mitattiin kyselyillä ja tiedot vakavista mielenterveyshäiriöistä ja uniapneasta koottiin sairaalarekisteristä. Lapsuuden stressikokemukseksi määriteltiin väliaikainen erokokemus molemmista vanhemmista toiseen maailmansotaan liittyneiden sotaevakuointien vuoksi. Nämä tiedot saatiin Kansallisarkistosta. Lisäksi 287 tutkittavaa osallistui sosiaaliseen stressitestiin, jossa tutkittiin kortisolitasoja stressaavassa tilanteessa.

Psykologian maisteri Katri Savolaisen väitöskirja Stress and cellular aging – Associations between stress-related factors and leukocyte telomere length tarkastetaan 16.11.2016 Helsingin yliopistossa.