Laaja suomalainen seurantatutkimus osoitti, että sydänperäisen äkkikuoleman vaaraa voidaan arvioida lepo-EKG:n perusteella. Tutkimus on helppo toteuttaa lääkärin vastaanotolla.

Circulation-lehden verkkosivulla julkaistu laaja suomalainen seurantatutkimus osoitti, että vaarallisen sydäntapahtuman riskiä voidaan arvioida lepo-EKG:stä. Suurentuneesta äkkikuoleman vaarasta kertoi sydänfilmissä näkyvän QRS-kompleksin leveneminen.

Kuopiossa toteutettuun seurantatutkimukseen osallistui 3 000 miestä, joilta mitattiin tutkimuksen alkaessa sydänfilmi ja useita sydänsairauksien riskitekijöitä. Miehistä 156 kuoli äkilliseen sydämenpysähdykseen 19 vuoden seuranta-aikana.

Tutkijoiden mukaan sydänfilmiä tarkastelemalla saadaan helposti tietoa sydänsairauden ja äkillisen sydänkuoleman riskistä. Sen perusteella voidaan arvioida hoidon tarvetta ja kannustaa ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. On myös eduksi, että riskiä voidaan arvioida rutiinitoimenpiteellä ilman kalliita tutkimusmenetelmiä, kuten sydämen ultraäänitutkimusta.

Riskinarviointi rutiiniksi vastaanotolla

Sydänperäisen äkkikuoleman ennakoiminen on kuitenkin ollut vaikeaa. Sydäninfarktin sairastaneilla riski tiedetään suureksi, mutta normaaliväestöstä on ollut oikeastaan mahdotonta tunnistaa ne, joilla on rytmihäiriöistä johtuvan äkkikuoleman vaara.

Jos riskiryhmät kuitenkin tunnistettaisiin esimerkiksi EKG:n avulla, heitä voitaisiin hoitaa entistä tehokkaammin. Tutkimuksessa haluttiinkin selvittää tavallisen lepo-EKG:n perusteella löydöksiä, jotka voivat ennakoida äkillisen sydänpysähdyksen vaaraa.

Tulokset osoittivat, että lepo-EKG täydentää perinteistä vaaratekijöiden arviointia antamalla paljon lisätietoa vaarallisen sydäntapahtuman riskistä. Oireettomaltakin henkilöltä otettu sydänfilmi voi kertoa äkillisen sydänkuoleman riskistä tulevaisuudessa.

Tutkijoiden mukaan lepo-EKG:n rekisteröintiin tulee kiinnittää entistäkin enemmän huomiota potilailla, joilla voi olla suuri äkillisen sydänpysähdyksen vaara sukutaustansa, oireiden tai muiden syiden vuoksi.

Muutoksiin voidaan helposti kiinnittää huomiota esimerkiksi työterveydenhuollon rutiinitarkastuksissa tai terveyskeskuksen vastaanotolla.

Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön sekä Lapin keskussairaalan yhteistyönä.

Kuva: Pixmac