Syöpähoidot läpikäyneiden lasten ja nuorten perheisiin syntyy yhtä terveitä lapsia kuin sisaruksille, todetaan Laura Madanat-Harjuojan väitöstutkimuksesssa.

Syöpähoidoilla ei näytä olevan vaikutusta jälkeläisten syöpäriskiin. Tämä käy ilmi tuoreesta LL Laura Madanat-Harjuojan väitöskirjasta, jossa hän tutki nuoruusiässä sairastetun syövän myöhäisvaikutuksia sekä potilailla että heidän jälkeläisillään.

Nuoruuden syövästä toipuneet saivat lapsia selvästi vähemmän kuin heidän sisaruksensa. Naispotilaiden lapsilla oli suurentunut riski syntyä ennenaikaisesti. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa on havaittu merkkejä siitä, että solunsalpaajahoidoilla voi olla tällainen myöhäisvaikutus. Aiemmin on tutkittu sädehoidon pitkäaikaisvaikutuksia. Näiden tutkimusten perusteella lapsille annettavien sädeannosten määrä on vähentynyt.

Ennenaikaisen synnytyksen vaara oli suurin niillä, jotka olivat sairastaneet syövän 0–14-vuotiaana tai nuorella aikuisiällä (20–34-vuotiaana).

Lasten varhaiskuolleisuus tai kuolleena syntymisen vaara oli syöpäpotilaan perheessä yhtä suuri kuin sisarusten lapsilla. Sen sijaan vastasyntyneiden tehostettu valvonta oli yleisempää kuin sisarusten jälkeläisillä.

Perheen perustamista ei tarvitse pelätä

Tutkimuksessa ei havaittu syöpähoitojen aiheuttavan jälkeläisille kohonnutta syöpävaaraa. Tutkijan päätelmä on, että myöhäisvaikutuksien tutkimuksen kautta nuorten syöpäpotilaiden ei tarvitse pelätä hoitojen vaikutuksia jälkeläisiin vaan he voivat perustaa normaalisti perheen.

Laura Madanat-Harjuoja kuitenkin painottaa, että lapsena ja nuorena hoitoja saaneita pitäisi seurata nykyistä pidempään myöhäisvaikutusten takia, ja panostaa esimerkiksi äitiysneuvolassa raskauden seurantaan.

Nykyaikaisten hoitojen ansiosta suuri osa nuorena syöpään sairastuneista paranee ja siksi hoitojen pitkäaikaisvaikutuksiin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Suomen syöpärekisterin tilastojen mukaan Suomen aikuisväestössä oli vuonna 2008 noin 5000 lapsuus – tai nuoruusiän syövästä selviytynyttä.

Madanat-Harjuoja toimii tutkijana Suomen Syöpärekisterissä. Hän on käyttänyt hyväkseen Suomen kattavia väestöpohjaisia rekistereitä. Tutkimus koski lähes 26 000 potilasta, jotka sairastivat syövän alle 35-vuotiaana vuosina 1953–2004. Vertailu tehtiin potilaiden sisaruksiin, joiden tiedot saatiin väestörekisteristä.