Syövän täsmälääkkeet ovat jo käytössä (pääkirjoitus 36/2001)
Puhuttaessa syövän solunsalpaajahoidoista syntyy helposti mielikuva kaljuuntuneesta potilaasta mittailemassa sairaalaosaston käytävää tippatelineeseen yhdistettynä. Näin useimmiten vielä onkin, muttei kuitenkaan enää aina. Syövän hoitoon on nimittäin saatu uusia spesifisiä lääkkeitä, joilla on vähän sivuvaikutuksia mutta erinomainen teho. Potilas ei välttämättä enää kaljuunnu, ei tarvitse tippapulloa eikä enää mittaile sairaalan käytäviä. Jopa käsite ”solunsalpaaja” alkaa sopia näihin lääkkeisiin huonosti, sillä täsmälääkkeiden vaikutus jakautuviin normaalisoluihin, kuten luuytimen verisoluja tuottaviin soluihin, voi olla vähäinen.Itse asiassa täsmälääkkeitä on jo ollut käytössä vuosia, sillä esimerkiksi tamoksifeeni täyttää varsin hyvin syövän täsmähoidon kriteerit. Tamoksifeenihan on estrogeenireseptorin kilpaileva salpaaja, ja sillä on siis hyvin karakterisoitu ja spesifinen vaikutusmekanismi. Täsmälääkkeiden tapaan tamoksifeenin sivuvaikutukset jäävät vähäisiksi, sillä spesifisen estrogeenireseptoriin kohdistuvan vaikutuksen takia muiden elimistön solujen toiminta häiriytyy vain vähän. Tamoksifeenin tehokin on varsin hyvä. Esimerkiksi annettaessa tamoksifeenia viisi vuotta rintasyöpäleikkauksen jälkeen syövän uusiutumien määrä vähenee lähes puoleen, jos syövät ilmentävät hormonireseptoreja.
Viime vuosina on saatu käyttöön myös muita kuin hormonaalisesti vaikuttavia spesifisiä syöpälääkkeitä. Tällaisia ovat mm. monoklonaaliset vasta-aineet, joista kliinisessä käytössä ovat yleisesti tällä hetkellä B-solulymfoomien hoidossa käytettävä CD20-rakenteeseen kohdistuva rituksimabi ja HER2-positiivisen etäpesäkkeisen rintasyövän hoitoon tarkoitettu trastutsumabi. Vastikään on saatu lupaavia tuloksia vasta-aineilla, joihin on yhdistetty toksiini karvasoluleukemian hoidossa tai säteilevä isotooppi lymfooman hoidossa (1). Monoklonaalisia vasta-aineita täytyy antaa valvotuissa olosuhteissa infuusiona, ja ne kohdistuvat vain syöpäsolujen pinnalla ilmentyviin rakenteisiin.
Mielenkiintoisia syöpälääkkeitä ovat solun pinnan ja tuman välisiä signaalinvälitysketjuja spesifisesti estävät yhdisteet. Näiden molekyylikoko on useimmiten pieni, ja ne soveltuvat usein annettaviksi suun kautta. Kliinisissä kokeissa on mm. epidermaalisen kasvutekijän reseptorin (EGF-R) salpaaja ZD1839 ja tutkimuksen kohteena esimerkiksi farnesyylitransferaasin estäjiä (estävät ras-onkoproteiinin toimintaa) ja tärkeimmän verisuonikasvutekijän (VEGF) reseptorinsalpaaja. Nämä saattavat osoittautua hyödyllisiksi useiden tavallisten syöpätyyppien hoidossa.
Hyvä esimerkki uudesta, suun kautta otettavasta täsmälääkkeestä on imatinibi (STI571), joka kilpailee ATP:n kanssa sitoutumisesta tiettyihin tyrosiinikinaaseihin (BCR-ABL, KIT, PDGF-R). Epänormaalia fuusioproteiinia BCR-ABL esiintyy kroonisessa myelooisessa leukemiassa ja Philadelphia-kromosomipositiivisessa akuutissa lymfoblastileukemiassa. Lähes kaikki imatinibilla hoidetut kroonista myelooista leukemiaa sairastavat potilaat saavat täydellisen hematologisen hoitovasteen ja osa täydellisen sytogeneettisen vasteen (2). Maha-suolikanavan tavallisimmassa sarkoomatyypissä (GIST) taas on useimmiten aktivoiva mutaatio c-kit-geenissä, jonka tuottaman valkuaisaineen toimintaa imatinibi estää. Tässäkin taudissa kliininen teho on suorastaan hämmentävän hyvä. Valtaosa GIST-potilaista reagoi hoitoon. Hoitovasteet jatkuvat useita kuukausia, eikä vielä tiedetä, kuinka monta. Toivottomankin suurilta vaikuttavat sarkoomat voivat sulaa muutamassa viikossa, ja mikä hämmästyttävintä, useimmiten erittäin vähäisin sivuvaikutuksin.
Täsmälääkkeet tehoavat vain niihin syöpiin, joiden patogeneesiin niiden vaikutusmekanismi sopii. Useimpiin syöpiin ei vielä ole olemassa minkäänlaista täsmähoitoa. Selvää kuitenkin on, että molekyylibiologisen tietämyksen lisääntyminen on nyt johtanut syövänkin hoidossa konkreettisiin käytännön tuloksiin. Lienee vain ajan kysymys, milloin samoin perusperiaattein löydetään uusia täsmälääkkeitä. Syövän hoidossa näyttää nyt avautuvan täsmähoitojen aikakausi, joka asettaa uusia vaatimuksia etenkin syöpäkasvainten molekyylibiologisesta luokittelusta vastaaville patologian yksiköille.
KIRJALLISUUTTA
1 Schnipper LE, Strom TB. A magic bullet for cancer – how near and how far? N Engl J Med 2001;345:283–284.
2 Druker BJ, Talpaz M, Resta DJ ym. Efficacy and safety of a specific inhibitor of the BCR-ABL tyrosine kinase in chronic myeloid leukemia. New Engl J Med 2001;344:1031–1037.
Heikki Joensuu
