"Sopii hyvin tarkkuudesta ja järjestyksestä pitävälle ihmiselle. On hyödyksi elektiivisissä leikkauksissa, mutta saattaa olla vielä tarpeellisempi päivystyskirurgiassa." Näin arvioi kirurgian erikoislääkäri

Mirja Koskela

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa käyttöön otettua leikkaustiimin tarkistuslistaa.

Mirja Koskela tekee TYKS:ssa kuukausittain 20-30 leikkausta, joista osa on rintasyöpäkirurgiaa ja osa endokrinologisia leikkauksia. Hänen oli sattuneesta syystä helppo tottua käyttämään leikkaustiimin tarkistuslistaa.

- Minulla oli 1990-luvulla lentolupakirja. Ennen jokaista lentoa käytiin läpi lista, jolla varmistettiin kohta kohdalta koneen kunto ja varusteet. Eli katsottiin, uskaltaako sillä lähteä liikkeelle. Tämä leikkaustiimin lista on periaatteessa samanlainen, Koskela vertaa.

Aluksi tarkistuslistan käyttöönotto herätti vastustusta, koska siitä arveltiin tulevan taas yksi lomake, joka olisi täytettävä kaikkien muiden leikkausdokumenttien lisäksi. Näin ei käynyt, eikä lista ole olennaisesti edes venyttänyt leikkausten kestoa, Koskela kertoo. Tarkistuslistaan ei tehdä muistiinpanoja eikä sitä liitetä potilasasiakirjoihin, vaan se on salissa operaation eri vaiheissa luettava "huomiolista".

- Passari yleensä lukee sen, ja hän jolle kysymys kuuluu, vastaa ääneen, Koskela selittää.

Lomake on jaettu osioihin, jotka käydään läpi ennen anestesian aloitusta, ennen viiltoa ja ennen leikkaussalista poistumista. Listaan on koottu kutakin vaihetta koskevat kriittisimmät kohdat. Mitkä sitten ovat tärkeimmistä tärkeimpiä huomioitavia seikkoja, se todennäköisesti vaihtelee lääkäristä ja hoitajasta toiseen.

- Minusta on aivan mahdottoman tärkeää varmistaa, että leikkausalue tai -puoli on merkitty. Tärkeää on myös se, että leikkaava lääkäri ja anestesiologi ovat käyneet kriisikeskustelun eli ennakoineet yhdessä, mitä ongelmia leikkauksen aikana saattaa tulla. Pidän siitäkin, että ennen viiltoa selvitetään, keitä salissa on, mikä on kunkin tehtävä ja mitä ollaan ryhtymässä tekemään. Yliopistosairaalassa ei ole lainkaan tavatonta, että leikkaustiimin jäsenet eivät tunne toisiaan.

Kumpi polvi se olikaan?

Mirja Koskela on jo pitkään merkinnyt leikkausalueet ja -puolet. Hän aloitti käytännön, kun huomasi kerran jo leikkaussalin ovelta, että potilaalta oli valmisteltu väärä polvi tähystystä varten. Mitään vahinkoa ei ehtinyt syntyä, mutta kuka tietää, mitä olisi tapahtunut, ellei Koskela olisi ollut sattumoisin niin tarkasti perillä siitä, kumpi polvi oli kohteena.

- Se ei todellakaan naurattanut. Ja ajatellaanpa, että rintasyöpäleikkauksessa poistettaisiin väärä rinta, se olisi aivan katastrofi, Koskela kauhistelee.

Toinen Koskelan veret seisauttanut tapaus sattui aikoinaan, kun suuren vatsaleikkauksen jälkeen hänelle ilmoitettiin, että potilaan natiivivatsakuvassa näkyy sykerö vatsassa. Niin ei ollut, vaan tuppo lepäsi potilaan navan päällä, johon se oli laitettu pitämään napaa paikallaan. Ilmeisesti samantyyppisiä säikähdyksiä on sattunut muillekin, sillä "Instrumentit laskettu ja täsmäävät - hoitajat vahvistavat ääneen, että instrumenttien, taitosten ja neulojen lukumäärä on laskettu ja täsmää" kuuluukin turkulaislistan ennen leikkaussalista poistumista -tarkistuskohtiin.

Potilaan suostumuksen varmistamista ennen anestesiaan ryhtymistä Mirja Koskela ei täysin ymmärrä. Hän tuumii, että ainakin kiireettömissä leikkauksissa oletetaan, että kun potilas on tullut sairaalaan ja leikkauspöydälle, hän on suostunut toimenpiteeseen.

- Olisikohan tuo suostumuskohta ollut amerikkalaisessa mallilistassa, hän miettii.

Aihetta käsitellään tässä lehdessä myös sivuilla 4222 ja 4249-54.