Tasa-arvoa vaaditaan myös aivohalvausten hoitoon
Tänäänkin 38 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöön. Kolmasosa heistä on vielä työikäisiä. Aivohalvaus on kolmanneksi yleisin suomalaisen kuolinsyy.
Aivohalvaus- ja dysfasialiitto on käynnistänyt aivoinfarktin akuuttihoitoprojektin koko maassa. Tarkoituksena on selvittää akuuttihoidon resurssit ja hoitokäytännöt kaikissa sairanhoitopiireissä.
- Me tiedämme, että hoitokäytännöissä on suuria alueellisia eroja, mutta tarkempi tutkittu tieto nykytilasta puuttuu, sanoo neurologian erikoislääkäri Susanna Tuominen, joka toimii projektissa tutkijalääkärinä.
Selvitystyö käynnistettiin viime keväänä, ja alustavien tietojen pitäisi olla valmiita vuoden kuluttua.
- Eikä tarkoitus ole vain selvittää ja tunnistaa puutteita, vaan kunnianhimoisena tavoitteena on saada aivohalvausyksikkö ja liuotushoitovalmius jokaiseen keskussairaalaan. Hoitokäytännöt on saatava yhdenmukaisiksi, ja potilaat tasa-arvoisempaan asemaan, korostaa Susanna Tuominen.
Aivohalvaus on kolmanneksi kallein kansantautimme. Vuosikustannukset ovat noin 430 000 euroa. Suorat ja epäsuorat kustannukset olivat vuonna 1999 yhteensä 800 000 euroa.
- Aivoverenkierron häiriöt aiheuttavat enemmän pysyvää invaliditeettia kuin mikään muu sairaus, muistuttaa Susanna Tuominen. 80 prosenttia kustannuksista syntyykin ensimmäisen vuoden jälkeen: työkyvyttömyyseläkkeistä, laitoshoidosta ja muusta kuntoutuksesta. Aivoinfarktin akuuttihoito on kuitenkin kehittynyt, ja potilaiden kuntoutumisennuste on parantunut tuntuvasti.
- Varsinkin jos ehditään aloittamaan liuotushoito kolmen tunnin sisällä oireiden alkamisesta - ja tehdään tarkka kriteerien mukainen valinta liuotushoitoon valittavista, muistuttaa Susanna Tuominen. Tämä edellyttää mm. kansalaisten tietämyksen lisäämistä, jotta he osaavat tulla hoitoon ajoissa. Ensihoitoyksiköissä on tiedettävä, mikä on aivohalvauspotilaan oikea hoitopaikka. Viiveisiin ei ole paljon varaa.
- Cochrane-analyysin mukaan joka seitsemäs liuotettu potilas pelastuu hoidon ansiosta. Vähintään joka kolmas hyötyy siitä, koska infarkti pysyy pienempänä, ja vauriot siten vähäisempinä. Ja vaikkei liuotushoito sovikaan kaikille, aivohalvausyksiköt ovat muiden kehittyneiden hoitojen ansiosta pystyneet hoitamaan infarktipotilaita hyvin.
Etädiagnoosikin toimii
Susanna Tuominen aikoo kiertää tutustumassa sairaanhoitopiirien hoitoketjuun. Liuotushoitoa on tähän asti saanut pääsääntöisesti vain Hyksissä ja Tyksissä sekä vastikään toiminnan aloittaneessa Kysissä. Tays aloittaa ensi vuoden alussa. Lisäksi muutamissa aluesairaaloissa liuotushoitoa on saanut virka-aikana.
- Liuotushoitohan on toimenpiteenä yksinkertainen, mutta päätös sen antamisesta vaatii pään TT-kuvauksen ja neurologin diagnoosin. Etädiagnooseistakin on saatu hyviä kokemuksia, joten liuotushoitopaikkoja voidaan sijoittaa riittävästi maan eri kolkkiin, Tuominen huomauttaa.
- Merkittävin hidastava tekijä aivohalvauspotilaan sairaalan tulossa on potilaan tai läheisen hätänumeroon soittamisen viivästyminen. Yleensä kivuttomia oireita ei pidetä vakavina, vaan odotellaan liian kauan kotona niiden ohimenoa. Näin menetetään aikaa, pahoittelee professori Reino Marttila Tyksin neurologian klinikalta.
Tyks on parhaillaan mukana monikansallisessa tutkimuksessa, jossa selvitetään aikaikkunan pidentämistä kolmesta tunnista neljään. Pitkien välimatkojen Suomessa tunnillakin olisi iso merkitys.
