Työurien pidentäminen ei saa olla itseisarvo eikä eläkeikää lähestyvä työntekijä pysy työelämässä pakkokeinoin. Näin voisi kiteyttää Tampereen yliopiston viime viikolla järjestämän, ikääntyvien työntekoa käsitelleen tutkijakokouksen annin.

Itselleni tapahtuman tärkein viesti oli se, että urat saadaan jatkumaan ennen kaikkea positiivisuuden kautta. Työn pitää olla sellaista, että ihminen haluaa pysyä siinä, työterveyshuollon erikoislääkäri Virpi Liukkonen summaa.

Kokoukseen osallistunut Liukkonen nostaa symposiumin toiseksi pääviestiksi sen, ettei työurien pidentäminen keinolla millä hyvänsä ole mikään itseisarvo. Olisi mietittävä myös, millaista elämä on eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

? Tämä

Juhani Ilmarisen

esiin nostaman näkökulma meidän lääkäreidenkin täytyisi pitää mielessämme, Virpi Liukkonen pohtii.

Professori Juhani Ilmarinen esitteli kokouksessa tuloksia laajasta kunta-alan työntekijöille tehdystä 28 vuoden seurantatutkimuksesta. Hanke alkoi 1981 osallistujien ollessa 45?58-vuotiaita. Joukon nuorimmatkin olivat jo ehtineet 73 vuoden ikään, kun heitä haastateltiin jälleen viime vuonna.

Mitä korkeampi osallistujien työkyky oli ollut keski-iässä, sitä parempi heidän terveytensä ja toimintakykynsä on keskimäärin nyt eläkkeellä. Ja mikä mielenkiintoista, sama selvä yhteys löytyi sekä henkisen että ruumiillisen työn tekijöiltä, Ilmarinen kertoo.

Hänen mukaansa eläkkeelle pääsy ei siis automaattisesti korjaa kurjan ja raskaan työuran vaikutuksia. Investoinnit loppuelämän hyvinvointiin on tehtävä ihmisten ollessa vielä työelämässä.

Viidennes pois riittää

Juhani Ilmarinen puhui myös työelämän joustojen puolesta.

Meillä Suomessa on keskitytty kovasti sisältöpuoleen, siihen miten työtehtäviä pitäisi muuttaa ja järjestellä iän karttuessa. Kuitenkin myös työaikajoustot ovat tärkeitä, sillä ikääntyvä yksinkertaisesti tarvitsee entistä enemmän aikaa elpymiseen.

Ilmarisen mukaan monessa eri hankkeessa on tultu samansuuntaiseen johtopäätökseen: jo 20 prosentin pienennys säännölliseen työaikaan tuo uraan lisävuosia.

Esimerkiksi ruotsalainen Wattenfall on toteuttanut menestyksekkäästi niin kutsuttua 80-90-100 mallia. Siinä työaika laskee 80 prosenttiin entisestä ja palkka 90 prosenttiin, mutta karttuva eläke pysyy entisenä. Ihmiset ovat jaksaneet töissä jopa neljä vuotta aiempaa pidempään.

Moni lääkäri keventää itse

Virpi Liukkonen kertoo käsittelevänsä työn ja levon suhdetta jatkuvasti potilaidensa kanssa.

Kun vastaanotolla aletaan yhdessä laskea työhön myös kotona käytettäviä tunteja, päästään monesti aika hurjiin lukemiin.

Liukkonen sanoo itse ajattelevansa, että pitkät työurat alkavat rakentua varhain, ehkä jo opiskeluvaiheessa.

Ikäjohtamisesta puhutaan paljon. Uran pidentäminen voi kuitenkin olla myöhäistä siinä vaiheessa, kun terveys jo alkaa rakoilla.

Liukkonen kertoo havainneensa, että moni lääkäri alkaa jo hyvissä ajoin urallaan järjestää itselleen lisää palautumisaikaa.

Olen pannut ihan vapaamuotoisissa keskusteluissa merkille, että moni kollega siirtyy oma-aloitteisesti neljän päivän työviikkoon jo erikoistumisvaiheessa. Perustelu on yleensä se, että siten työn jaksaa hoitaa hyvin. Ansiovähennys menee tietysti omasta pussista. ?

Työgerontologia tulee

Tampereen kokouksessa esiteltiin uusi termi työgerontologia, eli englanniksi occupational gerontology. Hollantilaisen emeritusprofessori Willem Goedhardin kehittämä käsite viittaa siihen, miten työkuormitus vaikuttaa iän mukanaan tuomiin muutoksiin ihmisen työkyvyssä ja terveydessä.

Emme tiedä vielä kovin tarkasti, miten työ vaikuttaa ikääntymisprosessiin, Goedhard totesi Tampereella.