Takavuosina väitettiin herrojen kiireiden olevan hitaita. Nykyisin isojakin lakeja synnytetään vauhdilla, joka heikompia jo hirvittää. Uuden terveydenhuoltolain valmistelu on tästä esimerkki, vaikka kirjoitustyö saikin lisäaikaa toukokuun loppuun. Luvassa on suurin mullistus vuosikymmeniin sekä terveydenhuollon järjestelmille että potilaille.

On melkoinen haaste kirjoittaa lakia, joka pätee sekä Velkualla että Helsingissä.

Näin luonnehtii ylilääkäri

Kati Myllymäki

nykyistä työsarkaansa sosiaali- ja terveysministeriössä.

Uuden lain aikataulu ei ole haasteista vähäisin. Esitykselle annettiin aikaa ensin helmikuun loppuun saakka. Aikataulu kuitenkin karkasi käsistä, ja jatkoaikaa on nyt toukokuun loppuun.

- Siitä huolimatta vauhti on kova, eikä vielä tiedetä, milloin laki lopulta astuu voimaan tai tuleeko siihen mahdollisia siirtymäaikoja, Myllymäki huomauttaa.

Tilkkutäkistä parivuoteen peitoksi

Terveyden- ja sairaanhoitoa sekä sosiaalipalveluja koskevat lait ovat nyt tilkkutäkki, joka on harsittu yhteen periaatteella jotain uutta ja jotain vanhaa. Yhden aikakauden synnyttämää järjestelmää on yritetty korjailla kunkin ajan poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia päämääriä vastaavaksi.

- Yksi uuden lain keskeinen tavoite on parantaa perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen yhteistyötä, sanoo lakia valmistelevan työryhmän varapuheenjohtaja, dosentti

Pertti Palomäki

.

Toistaiseksi keinoista päämäärän saavuttamiseksi ollaan railakkaasti eri mieltä. Esimerkiksi viimeviikkoisessa Sairaalatalousyhdistyksen seminaarissa esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja sairaanhoitopiirien johtoväelle, ja kommentteja kuultiin laidasta laitaan. Jokaisella tuntui olevan huoli nimenomaan oman piirinsä sairaaloiden kohtalosta.

- Toistaiseksi kaikki yksityiskohdat ovat vielä auki; vasta suurista yleislinjoista on sovittu. Sellainen yleislinjaus on esimerkiksi potilaan valinnanvapauden lisääminen. Tavoitteena on muun muassa mahdollisuus valita hoitopaikka yli kuntarajojen; esimerkiksi päästä terveyskeskukseen työpaikkakunnassa, kuvailee Palomäki.

Palomäki ja Myllymäki toteavat kumpikin, ettei tarkoitus tulekaan olemaan yksityiskohtainen säätely, vaan kunnille jää edelleen valta ja vastuu toiminnan käytännön järjestelyistä. Palomäki huomauttaa, ettei lakiin tulla kirjoittamaan mitään vaikkapa listautumismallista, solumallista tai osuustoiminnasta. Tällaisia uusia ideoitahan terveyskeskuksen toimintamalleista on viime aikoina tuotu julkisuuteen.

Myllymäki puolestaan sanoo, ettei kai kukaan kaipaa aikoja, jolloin "Lääkintöhallitus sääti sairaalan jokaisen lavuaarinkin paikan".

Voiko minimin määrätä?

Jos terveydenhuoltolaki on suurimpia mullistuksia alallaan, sitä kirjoitetaan aikana, jolloin myös kunnallishallinto elää vahvaa myllerrystä. Ensi vuoden alusta Suomessa on kuutisenkymmentä kuntaa vähemmän. Terveyskeskusten määrä pudonnee puoleen nykyisestä eli reiluun sataan. Uuden terveydenhuoltolain on otettava huomioon etenkin Paras-puitelain pykälät.

Myös muut kehityshankkeet vaativat lainkirjoittajien huomiota: Stakesia ja Kansanterveyslaitosta yhdistetään kovaa vauhtia,

Jussi Huttunen

selvittää lääkekorvausjärjestelmää, ja potilaan palveluseteliä selvitetään.

- Isoja käytännön kysymyksiä ovat myös lääkinnällisen kuntoutuksen kentän kirjavuus, avohoidon ja laitoshoidon suhde ja kustannustenjako potilaan, kunnan ja Kelan kesken sekä mielenterveyskuntoutus ja vammaishuolto, luettelee Myllymäki.

Erityisesti väittelyä ja närää on herättänyt kysymys terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin minimikoosta. Viime viikolla ehätettiin jo uutisoimaan pienten sairaanhoitopiirien katoavan Suomen kartalta.

Pertti Palomäki pitää uutisia ennenaikaisina.

- Paras-hankkeessa on ohjeellisesti mainittu terveyskeskukselle 20 000:n asukaspohja. Terveydenhuoltolakiin tullaan tuskin kirjaamaan mitään näin yksityiskohtaista minimiä tai maksimia - ei asukaspohjista, henkilökuntamitoituksista, toimenpiteiden määristä tai mistään muustakaan. Laista pitää tulla pitkäikäinen ja soveltuvainen tulevaisuuden rakennemuutoksiin, Palomäki sanoo.

Uuden terveydenhuoltolain toivotaan raivaavan sopimusviidakkoa

Sopimus työterveyshuollosta, sopimus kotipalveluista, vuokralääkärisopimus, sopimus lastensuojelun laitospaikoista, eläinlääkäripalvelujen ostosopimus...

Yhdellä kunnalla voi pahimmillaan olla kymmeniä yhteistyösopimuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Yhden terveyskeskusyhtymän alueella sopimusmäärä moninkertaistuu.

Yhden lääkärin yksi potilas saattaa tarvita palveluita useammalta eri taholta, ja pahimmillaan vastassa on sopimusviidakko, johon hukkuvat niin potilas kuin hyvää tarkoittava lääkärikin.

Uusi terveydenhuoltolaki ja kuntaliitokset voivat onnistuessaan raivata sopimusviidakkoa paremmin hallittavaksi. Vastavoimana ovat silti vanhusten hoivapalvelujen tarpeen lisääntyminen sekä potilaiden vaatimusten voimistuminen ja sairauksien hoidon monimutkaistuminen. Palveluita tarvitaan yhä enemmän yhä suuremmalle joukolle suomalaisia.

Tiedon musta aukko

Terveyshallintotieteen professori

Juha Kinnunen

Kuopion yliopistosta pitää terveyspalvelujärjestelmän kriittisimpinä kohtana päättäjien ja maksajien tiedonpuutetta.

- Asiakaslogistiikka joudutaan uudistuvissa organisaatioissa arvioimaan uudelleen, mutta miten se tapahtuu, kun nykytilaakaan ei tiedetä? Paikallisilla kunnan tai edes terveydenhuollon päättäjillä ei ole todellista tietoa asiakasmääristä, palvelutarpeesta tai siitä, missä ja keitä hoidetaan, kritisoi Kinnunen.

Tämä tietämättömyys luo onton pohjan uudistuksille.

- Perusterveydenhuollossa tuntuu myös vallitsevan jonkinlainen innostumattomuuden tila. Kaikki pelkäävät kaikkia; terveyskeskuksissa pelätään erikoissairaanhoidon vievän osaajat ja rahat, sosiaalitoimessa taas pelätään terveydenhuollon omivan kaikki voimavarat.

- Pelko ja kyräily eivät ole omiaan luomaan me-henkeä, jota uudistusten kynnyksellä pitäisi tuntea, pahoittelee Kinnunen.

Myös HUS-piirin varatoimitusjohtaja

Seppo Kivinen

toivoo perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Hänen mielestään esimerkiksi nykyinen vuodepaikoista perittävä sakkomaksumalli on ollut omiaan vain vaurioittamaan yhteistyösuhteiden rakentumista.

- On lakiuudistuksen tuoma hallintomalli mikä tahansa, oleellinen kysymys on koko alan vetovoimaisuus, huomauttaa Kivinen.

Kinnusen tavoin Kivinen on huolissaan tiedon puutteesta, etenkin lakiin kaavailtujen tilaaja-tuottajamallien toimivuudesta. Hän pohtii, miten turvataan palvelujen tilaajan osaaminen suhteessa tuottajaan.

- Entä miten toteutuu demokraattinen päätöksenteko kunnissa, perusterveydenhuollossa ja sairaanhoitopiireissä? kysyi Seppo Kivinen Sairaalatalousyhdistyksen viimeviikkoisessa seminaarissa. Seminaariyleisö ei Kiviselle vastannut, mutta käytäväpuheissa moni veikkasi viranhaltija- ja asiantuntijavallan tulevaisuudessa vain lisääntyvän.