Terveyskeskuskierroksella haetaan uusia konsteja ja koeteltuja keinoja Lappeenrannassa oltiin STM:n kierrosten puolivälissä
- Nyt tarvitaan paikallisia valtiomiehiä etsimään ja kehittämään omaehtoisia, kullekin alueelle sopivia ratkaisuja! kannusti peruspalveluministeri Liisa Hyssälä eteläkarjalaisia terveydenhuollon päättäjiä ja tekijöitä.
- Pyörää ei silti tarvitse keksiä uudelleen, vaan reilusti hakea mallia ja oppia vaikka naapurista, jos siellä on joku asia saatu toimimaan hyvin, muistutti puolestaan ylilääkäri Kati Myllymäki sosiaali- ja terveysministeriön terveyskeskuskierroksella.
Maanantainen Lappeenrannan tilaisuus oli kierroksen 12. Tiistaina ministeriön iskujoukko lämmitti ideariihtä Kotkassa. 24 tilaisuuden sarja päättyy Saloon 30.3. Kierrosta on edeltänyt kysely terveyskeskusten johtaville lääkäreille, jotka ovat saaneet pohtia yksikkönsä vahvuuksia ja ongelmia. Niiden pohjalta aluetilaisuuksissa tehdään ryhmätöitä, joissa ei sitä pyörää tarvitse keksiä, vaan enemmänkin pohtia, miten se pyörisi vauhdikkaammin.
Eletäänkö liikaa järjestelmän ehdoilla?
Kierroksen henki on selvästi enemmän ratkaisuihin pyrkivä kuin ongelmissa pyöriskelevä.
- Suomen terveyskeskuksissa on paljon hyvää, totesi myös ministeri Hyssälä. Kansainvälisissä vertailuissa on todettu terveyskeskusten tarjoavan monipuolisia palveluita ja tekevän ennaltaehkäisevää työtä sydämellä. Esimerkiksi yleislääketieteen erikoislääkärikoulutus on kattavaa, ja myös tutkimusmahdollisuuksia kehitetään eri puolilla Suomea.
Yleinen ongelma piilee terveyskeskusten tietynlaisessa järjestelmäkeskeisyydessä. Maailma on muuttunut terveyskeskusten ympärillä, mutta monet asiat hoidetaan terveyskeskuksissa samalla tavalla kuin kolmikymmenvuotiaan kansanterveyslain voimaantulon aikaan. Eletään ikään kuin henkilökunnan ja ennen kaikkea potilaiden pitäisi sopeutua luodun järjestelmän tarpeisiin, eikä päinvastoin.
Lappeenrannassa pohdittiin muun muassa sitä, miksi terveyskeskuksissa yhä puhelimeen vastaa useimmiten joku muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö. Samalla todettiin, että puhelinneuvontatyö on aivan omanlaisensa terveydenhuollon tehtävä, joka vaatii myös koulutusta ja harjaannusta.
Useammassakin puheenvuorossa tuli esille myös terveyskeskusten virkarakenne, joka ei oikein vastaa nykyisiä tarpeita. Sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia tarvittaisiin nykyistä enemmän, jotta heitä esimerkiksi riittäisi työpareiksi lääkäreille. Monissa terveyskeskuksissa onkin jo ryhdytty muuttamaan avustavia virkoja terveydenhuollon ammattiviroiksi, mikä taas on herättänyt paikoin suurtakin muutosvastarintaa.
Ongelmat ovat ratkaistavia
- Terveyskeskusten ongelmat ovat ratkaistavia, korosti ministeri Hyssälä useaan otteeseen.
- Yksi syy, miksi terveyskeskustyötä pidetään raskaana, on sen työsidonnaisuus, joka johtuu sijaisten vaikeasta saannista. Yksi ratkaisu tähän voisi olla esimerkiksi sairanhoitopiirikohtainen varahenkilöpooli, josta pienikin terveyskeskus saisi niin lääkärin kuin hoitajien sijaisia oman viranhaltijan sairastuessa tai lähtiessä koulutukseen, ehdotti Hyssälä.
Lappeenrannassa hän puuttui jälleen nykyisen lääkärikoulutuksen sisältöön, joka ei välttämättä anna valmiuksia vaativaan yleislääkärin työhön. Ministeri heitti pallon paitsi tiedekunnille, myös terveyskeskuksille. Nyt näyttääkin siltä, että ne terveyskeskukset, jotka panostavat opiskelijoiden ohjaamiseen ja antavat lääkäreilleen mahdollisuuksia täydennyskoulutukseen ja tutkimukseen, saavat lääkäreitä jopa isompia palkkapusseja tarjoavia paremmin.
Hyssälä muistutti lääkäripulan kanssa painiskelevia eteläkarjalaisiakin siitä, että valoa on tunnelin päässä näkyvissä. Lääkäreitä valmistuu pian enemmän kuin heitä poistuu eläkkeelle. Lääkärivajekeskusteluun ja sen syyllisten hakuun kyllästynyt Hyssälä kertoi myös kaivaneensa esille vanhat paperit, joissa päätettiin koulutuksen supistamisesta.
- Julkisuudessa pääsyylliseksi mainittu Lääkäriliitto oli vain yksi silloisessa työryhmässä mukana ollut osapuoli. Kyllä siihen ryhmään oli koottu kaikki maan parhaat tuon ajan asiantuntijat, jotka sangen yksimielisesti päättivät supistaa lääketieteellisten tiedekuntien aloituspaikkoja, Hyssälä huomautti.
Niin Liisa Hyssälä kuin Kati Myllymäkikin kannustivat paikallistasollakin rehelliseen peiliin katsomiseen; tehdäänkö kunnassa ja terveyskeskuksessa varmasti asioita nyt tehokkaimmin ja järkevimmin.
- Kunnissa ei aina ole esimerkiksi käyty läpi todistusrumbaa, jossa riittäisi perkaamista. Kun joka syksy kirjoittaa samoille oppilaille todistuksen kala-allergiasta kouluruokailua varten tai vakuuttaa 80-vuotiaan selviävän ehdottomasti parhaiten hissillisessä kerrostalossa, lääkärinäkin alkaa miettiä järjestelmän järkevyyttä, Myllymäki hymähti.
