Terveyspolitiikan tilkkutäkki ei enää parsimisesta parane
Suomalaista terveyspolitiikkaa on sohittu viime viikkoina useassa raportissa. Sosiaalisektori sai oman kansallisen toimenpideohjelman, tosin ilman rahaa. Terveydenhuollon maksut halutaan täysremonttiin. Jopa Sailaksen työllisyysraportti keksi valtiolle lisätuloja esittämällä lääkkeiden arvonlisäveron nostoa. Onko sopankeittäjiä jo liikaa?
Hallitusneuvottelut käyvät kuumina, ja moni poliitikko on taas kaivanut sanavarastostaan termin hyvinvointiyhteiskunta. Se pitää nimittäin turvata. Laadukkaat ja oikeudenmukaiset terveydenhuollon palvelut ovat hyvinvointivaltion kulmakivi, mutta se kivi on pahasti horjunut kymmenen viime vuoden aikana.
- Kun katsoo niitä hankkeita ja projekteja, joita viime aikoina on sosiaali- ja terveydenhuollossa tehty, välittyy toiminnasta kovin pirstalainen kuva. Suunnitelmia on hirveästi, mutta palvelurakenteisiin ei ole uskallettu mennä kovinkaan syvälle, sanoo professori Juha Kinnunen Kuopion yliopiston terveyshallinnon ja -talouden laitokselta. Hän kaipaisi hankkeilta ja suunnitelmilta todellista ohjausvoimaa ja konkreettisia vaikutuksia.
- Esimerkiksi jononpurkurahat ovat nyt aiheuttaneet sen, että muutamalla erikoisalalla jonot lyhenevät, mutta pitenevät toisaalla. Kunnilta vaadittiin puolet jononpurkuvaroista, mutta rahapulassaan kunnat joutuvat sitten säästämään muualla, Kinnunen huomauttaa.
Hän myöntää, että nykyprojekteja on helppo arvostella ja kritisoida, mutta harva uskaltautuu tai pystyykään esittämään parempia vaihtoehtoja. Valtakunnan viisasta on turha huudella hätiin, sillä yhteiskunta on nykyisin kovin monimutkainen, eivätkä ongelmat ratkea parilla hyvälläkään kikalla.
- Huolestuttavaa on kuitenkin se, ettei valtakunnassa näytä olevan edes yhdensuuntaista visiota siitä, mitä tavoitellaan. Eri toimijat vetävät eri suuntiin, jolloin terveydenhuollon rakenteiden korjaaminen jää näennäiseksi, harmittelee Kinnunen.
Toiselle halpa, toiselle kallis
Professori Juha Kinnunen sanoo yhä enemmän ihmettelevänsä sitä ristiriitaa, joka liittyy terveydenhuollon hintalappuihin. Kansainvälisesti vertaillen suomalainen terveydenhuolto tuottaa varsin laadukasta palvelua kohtuullisen edullisesti. Kuitenkin kunnille terveydenhuolto tuottaa paikoin kestämättömiä kustannuksia. Kriisiytyminen näkyy myös huutavana lääkäripulana julkisella sektorilla, jota uhkaa pian myös pula hoitohenkilökunnasta.
- Suomen terveydenhuollon kulurakenteen edullisuus johtuu pääosin etenkin hoitajien, mutta myös lääkärien alhaisesta palkkatasosta. Kehnot palkat yhdistettynä työn järjestämisen ongelmiin karkottavat työntekijöitä julkiselta sektorilta, joka vaatisi täysremontin. Täysremontti taas edellyttäisi suuria asenteellisia muutoksia niin poliittisten päättäjien kuin työntekijöiden joukossa. Työvoimaa on periaatteessa riittävästi sekä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, mutta he tekevät selvästi vääriä asioita tällä hetkellä, Kinnunen sanoo.
Jos Kinnusella olisi yksinvalta, hän järjestäisi uudelleen hoitajien ja lääkärien työnjaon ja nimeäisi jokaiselle suomalaiselle todellisen omalääkärin, joka hallintorajojen yli olisi vastuussa potilaansa hoidosta. Perusterveydenhuoltoon hän toisi sopimuslääkärimallin, jossa tarkasti sovittaisiin mitä yksityisenä ammatinharjoittajana toimiva lääkäri kussakin työpaikassaan tekisi. Sopimuslääkäri ei olisi vain kermankuorija, vaan vastuunalainen lääkäri, joka pääsisi myös työnsä ja vastuunsa mukaisille ansioille. Keikkalääkärifirmat voisivat vallan hyvin tässäkin mallissa hoitaa esimerkiksi päivystykset.
- Aivan uudenlainen kannustava palkkapolitiikka on pakko tuoda terveydenhuoltoon, jotta sinne löytyy tekijöitä, korostaa Kinnunen.
Kiinnostaako potilas ketään?
Kun lukee lävitse Kansallisen sosiaalisen kehittämisprojektin loppuraportin sekä selvitysmies Raimo Jämsénin raportin sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan toimivuudesta, kiinnittyy huomio yhteen asiaan. Kansalainen, asiakas tai potilas ovat pelkästään virkamieskoneiston toiminnan kohteita. Aktiivinen kansalainen ei näyttäydy täysivaltaisena toimijana kummassakaan opuksessa. Jämsén on luetellut ne lähes 80 ihmistä, joita hän on haastatellut raporttiaan varten; kaikki ovat virkamiehiä kunnan tai valtionhallinnossa. Yhtään potilasjärjestön asiantuntijan, saati tavallisen potilaan, nimeä ei listasta löydy.
Professori Juha Kinnunen ei terveyshallintotieteilijänä tätä kummastele.
- Peruslogiikka suomalaisessa terveys- ja sosiaalipolitiikassa on äärettömän järjestelmä- ja professiokeskeinen. Monien muiden Euroopan maiden vastaavia kehittämisohjelmia lukiessa tämä ero suorastaan hyppää silmille. Muualla tulee ensin kansalaisen näkökulma, sitten järjestelmän, Kinnunen sanoo.
Käytännössä suomalainen malli toki tuottaa laadukasta terveydenhoitoa, mutta se edellyttää järjestelmän sisään pääsemistä. Kinnunen sanoo ihmettelevänsä yhä enemmän esimerkiksi sitä, ettei terveyskeskukseen pääse mobiiliteknologian huippumaassa muutoin kuin kävelemällä sisään. Terveydenhuollon hyvät puhelinpalvelut säästäisivät kaikkia osapuolia.
Asiakasmaksut poliittisesti hankalia päätettäviä
Jämsénin raportissa esitetään nykyisten monien erillisten maksukattojen yhdistämistä yhteiseen rekisteriin. Pohdittavana on myös väestön kasvavan tulotason huomioiminen terveydenhuollon maksuissa.
- Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset kotitaloudet maksavat terveydenhuollostaan tuntuvasti muita maita enemmän. Nykyisin kotitalouksien osuus maksettavasta on jo viidennes. Tästä ei oikein olisi enää varaa mennä ylöspäin, sanoo hallitusneuvos Pekka Järvinen Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Muissa EU-maissa kotitalouksien osuus vaihtelee 10-20 prosentin välillä.
Kolmasosa suomalaisten terveydenhoitokuluista kuluu lääkkeisiin.
- Tämän vuoksi mm. Raimo Sailaksen työryhmän raportissa ehdotettu lääkkeiden arvonlisäveron korotus nykyisestä kahdeksasta prosentista neljääntoista, on aika kummallinen. Lääkkeiden arvonlisäveroa laskettiin viimeksi vuonna 1998, jolloin lääkekustannusten nousua haluttiin kompensoida sekä potilaille että valtiolle, joka Kelan kautta maksaa ison osan lääkekuluista. Arvonlisäveron korotus kiihdyttäisi entisestään lääkekustannusten muutenkin rajua nousuvauhtia, kritisoi Järvinen.
- Ongelmallista on, että sairauskulut kasaantuvat pienelle joukolle ja varsinkin pienituloisille, jolloin sairastamisen tuoma rasitus kotitaloudelle on jopa kohtuuton. Poliittisesti on kuitenkin hyvin ongelmallista puuttua terveydenhuollon maksupolitiikan syvempiin rakenteisiin, Järvinen huomauttaa. Tällä hän tarkoittaa mm. omaisuuden vaikutusta pitkäaikaisen laitoshoidon maksuihin tai tulotason vaikutusta terveydenhuollon maksuihin.
Selvitysmies Jämsén moitti, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikassa ole mitään yhteistä linjaa. Järvinen ei ole samaa mieltä.
- Kyllä jokaista maksuasetuksen muutosta on aina tarkkaan mietitty, ennenkuin se on tehty. Ministeriö joutuu kuitenkin aina ottamaan huomioon hyvin monenlaisia asioita päätöksiä tehdessään, jotta ne kohtelisivat mahdollisimman tasapuolisesti eri kansalaisryhmiä sekä terveydenhuollon toimijoita.
Järvinen kyllä myöntää, että vuosikymmeniä rakennellusta järjestelmästä on tullut melkoinen tilkkutäkki, jota on syytä yhdenmukaistaa. Hän muistuttaa, että pohjimmiltaan järjestelmä juontaa pitkälti 1980-luvulta saakka, ja sitä vain paikkailtiin lamavuosina. Pikku rukkauksia on tehty, mutta suuri remontti vielä odottaa.
Kuntaliitto tyytymätön
Vaikka asiakas- ja hoitopäivämaksuja on viime vuosina korotettu useaan otteeseen, ei Suomen Kuntaliitto ole tasoon tyytyväinen. Päinvastoin se laskee, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen suhteellinen osuus kuntien tuloista on pienentynyt.
- Maksujen tason nykyinen jälkeenjääneisyys on korjattava, ja tulotason noustessa voidaan myös kansalaisten omaa vastuuta hyvinvoinnista ja palvelujen rahoituksesta lisätä, Kuntaliitto vaatii.
Hallitusneuvos Pekka Järvinen sanoo, ettei tulotason ja maksutason yhteen liittäminen ole käytännössä kovinkaan helppoa. Pahimmillaan se vain lisää byrokratiaa ja siten kuluja.
- Kerta- ja lyhytluonteisissa terveyspalveluissa ansiosidonnainen maksupolitiikka toisi vielä suurempia ongelmia kuin nykyinen järjestelmä, jota syytetään monimutkaiseksi. Pitkäaikaisessa laitoshoidossahan tulot vaikuttavat jo nyt hoitomaksuihin. Jos halutaan ottaa myös omaisuus huomioon, mennään jo poliittisesti hyvin aroille alueille, Järvinen sanoo.
Jatkuva korottaminen tuottaa myös käytännön tilanteita, jotka eivät välttämättä ole aina oikeudenmukaisia tai edes kohtuullisia.
- Sairaanhoidon hoitopäivämaksuja muutettiin muutama vuosi sitten siten, että myös lähtöpäivältä peritään hoitopäivämaksu. Nyt ollaankin sitten tilanteessa, että tänään vuodeosastolle tuleva ja huomenna lähtevä joutuu maksamaan kahden päivän hoitomaksut, vaikka hän olisi saattanut olla laitoksessa reilusti alle 24 tuntia, Järvinen huomauttaa.
MITÄ EHDOTETAAN?
Sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan toimivuus. Selvitysmiesraportti.
, Kuntien ja kuntayhtymien maksupoliittiset linjaukset sekavia ja maksut yleensä ylärajoilla. Edes hallinto-oikeuden linjauksia ei aina kunnioiteta. Sosiaali- ja terveystoimessa käyttöön tulosidonnainen katto maksujen vuotuiselle yhteismäärälle, minkä ylittyessä maksut alenisivat asteittain.
, Käsityöstä eroon. Yhteistä maksukattoa varten yhteinen atk-pohjainen rekisteri, joka kerää ja säilyttää maksuja ja omavastuita. Selvitettävä Kelan mahdollisuus toimia maksukaton hallinnoijana ja rekisterin hoitajana.
, Uuden hallituksen ohjelmaan yhteinen maksukatto ja rekisteri toteutettavaksi vuoden 2007 alussa.
, Asianmukaiset palvelut turvattava ilman lisämaksuja, mutta asiakas voi itse kustantaa hoitoon liittymättömiä palveluja. Laissa maksuttomiksi määrätyistä tai asetuksella enimmäismaksun piiriin luokitelluista palveluista ei tulisi voida periä todellisia kustannuksia ns. itsemaksavilta asiakkailta. Myös erikoismaksuluokka arvioitava uudelleen.
, Terveydenhuollon laskuista saadaan noin 90 prosentilta maksu. Perintä sekavasti järjestetty ja laskutus yleensä erittäin vanhanaikaisesti hoidettu. Laskutuskäytännöt uudistettava modernin valtion tasolle.
Kansallinen sosiaalinen kehittämisprojekti. Selvityshenkilöiden loppuraportti.
, Lasten psykososiaaliset palvelut järjestettävä uudelleen. Vahvistettava neuvoloiden sosiaalialan osaamista. Perhe- ja nuorisokeskuksiin yhdistetään perhe- ja kasvatusneuvolat, avohoitosuuntautunut lastenpsykiatria ja nuorisovastaanotot.
, Päihteidenkäyttäjien vieroitushoitoa lisättävä huomattavasti.
, Vanhusten laitoshoito järjestettävä uudelleen; tehostettu palveluasuminen ja hoivakodit perustana. Palvelusetelit käyttöön. Lakiin lisättävä yli 80-vuotiaan oikeus palvelun tarpeen arviointiin 3 vrk:n kuluttua yhteydenotosta.
, Lakiin työntekijälle oikeus jäädä lyhytaikaisesti tai määräajaksi kotiin vanhus-omaisen hoitamiseksi.
