Saksan suuri terveysreformi etenee takkuisesti.

Liittokansleri

Angela Merkelin

ja terveysministeri

Ulla Schmidtin

ajaman uudistuksen alkua siirrettiin äskettäin kolmella kuukaudella. Vieläkään ei tarkkaan tiedetä, mitä kaikkea 1.4.2007 voimaan astuvaksi kaavailtu uudistus pitää sisällään.

Uudistusten tarve hyväksytään Saksassa, mutta keinoista riidellään.

- Tärkein tavoite on tietysti leikata kuluja, sanoo Bundesärztekammerin puheenjohtaja

Jörg-Dietrich Hoppe

.

Saksalainen tilastointi laahaa jäljessä, ja tuorein OECD:n tilastotieto kertoo Saksan terveysmenojen olleen 10,9 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2004. Suomen luku oli 7,5 prosenttia.

Lääkäreitä Saksassa on tuhatta asukasta kohti 3,4 (Suomessa 2,4) ja sairaansijoja 6,4 (Suomessa 3).

80 miljoonasta saksalaisesta maan oman sairausvakuutusjärjestelmän piirissä on vajaat 79 miljoonaa. Näistä reilut kahdeksan miljoonaa kuuluu yksityisiin sairaskassoihin. Sairaskassat tuottavat voittoa, mutta ovat samaan aikaan velkaantuneet ja korottaneet siksi koko ajan vakuutusmaksujaan.

Valtaosa saksalaisista kuuluu 250 julkiseen sairaskassaan. 48 yksityiseen kassaan kuuluvat ovat enimmäkseen hyvätuloisia yrittäjiä ja ylempiä toimihenkilöitä. Terveysvakuutusmaksun osuus palkan sivukuluista on toiseksi suurin: keskimäärin 14,2 prosenttia. Tästä työnantaja maksaa 6,9 prosenttia ja työntekijä 7,8 prosenttia.

Kassamaksuosuuden pienentämisestä kaikki ovat Saksassa yksimielisiä, mutta saavutetuista eduista ei kukaan haluaisi luopua.

Uusi terveysrahasto

Terveysreformissa keskeistä on vuonna 2008 toimintansa aloittava terveysrahasto (Gesundheitfonds), johon tullaan ohjaamaan kaikkien työntekijöiden ja työnantajien kassamaksut. Tästä rahastosta sitten ohjataan kutakin vakuutettua kohti tietty kiinteä summa julkisille sairaskassoille. Rahastoon ohjataan myös verovaroja.

Yksityiset kassat jäänevät pääosin uudistuksen ulkopuolelle.

Suurinta närkästystä on kansalaisissa herättänyt se, että sairaskassamaksuja uhkaa ainakin alkuvaiheessa korotus. Lisäksi totuttuihin lääke- ja sairaanhoitokorvauksiin tulee heikennyksiä.

Lääkärit taas ovat ärsyyntyneet heidän toimintavapauksiensa rajoittamisesta. Tulevaisuudessa saksalainen potilas ei voi enää marssia suoraan valitsemalleen erikoislääkärille, vaan hän tarvitsee yleislääkärin lähetteen. Näin pyritään painottamaan perusterveydenhuoltoa.

Mission impossible: Lääkärien palkkavertailu

Lääkärien työtä ja työoloja eri maissa on vaikea vertailla, mutta palkkatilastojen luulisi sentään kertovan tietynlaisen totuuden lääkärin työn arvostuksesta ja profession tilasta. Otetaanpa siis selvää, mitä lääkärit muissa maissa ansaitsevat.

Merta edemmäs kalaan ei kannata lähteä, joten Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö

Jukka Vänskä

vastannee alta aikayksikön.

Alta aikayksikön Vänskä vastaa, ettei kansainvälisiä tilastoja ole oikein saatavilla. "Vertailuja hankaloittavat eri maiden ansiokäsitteissä, virkanimikkeissä, palvelujärjestelmissä ym. olevat erot", perustelee Vänskä.

Toimittaja ei luonnollisesti lannistu kerrasta; tilastonikkari tekee ilmeisesti selvästä asiasta turhan monimutkaista. Vastahan Suomen Lääkäriliitto keräsi ja julkaisi yksityiskohtaiset kotimaiset palkkatiedot.

Saksan suurimman lääkärien ammattiliiton johtaja

Frank Ulrich Montgomery

esitteli suomalaisvieraille tilastoja. Jostainhan ne oli saatu.

Olivatpa hyvinkin saatu samasta lähteestä, jota myös tuore NEJM-lehti artikkelissaan käytti. Tietolähde on Iso-Britannian taloustutkimusryhmä NERA (National Economic Research Associates). Sen nettisivuilta artikkeli lääkärien palkkavertailusta oli vapaasti ladattavissa.

Suureksi harmiksi luvut ovat vuodelta 2002. Neljässä vuodessa on kuitenkin tapahtunut niin paljon - ainakin Suomessa - ettei vertailu tunnu järkevältä.

NERA:n artikkelin alussa varoitetaan lukijaa, että vertailukelpoisten tietojen saaminen osoittautui "erittäin vaikeaksi". Täysin vertailukelpoisina tutkijat eivät lukuja pidäkään.

Takaisin nettiin; haku kaikilla mahdollisilla hakusanoilla tuottaa aina vain tuon NERA:n artikkelin. Kaikenmaailman sälän ja turhan tiedon lukemiseen kuluu tuntikausia tehokasta työaikaa. Lopulta tuntuu tärppäävän: OECD:n tilastot! Jättimäinen organisaatio taatusti pärjää kansallisille nyrkkipajoille.

No, OECD:n ilmaisilta sivuilta ei pääse tilastoihin käsiksi. Maksullisen OECD:n vuosikirjan tilaaminen ei tunnu järkevältä.

Ei auta muu kuin tarttua siihen iänikuiseen NERA:n raporttiin. Se paljastaa karun totuuden; edes rahasta ei olisi ollut tietonälässä apua.

Raportin laatijat toteavat viimeisessä kappaleessa: "Ymmärrämme, miksei OECD enää tilastoi lääkärien palkkoja; niin vaikeaksi vertailu osoittautui".

Näköjään NERA:kaan ei enää ole halunnut tarttua näin hankalaan tutkimusaiheeseen ja siksi tilastot ovat niin vanhat.

NERA:n asiantuntijat toivovatkin, että tietyissä "avainmaissa" luotettavien ja vertailukelpoisten palkkatietojen kerääminen voitaisiin ottaa osaksi terveydenhuollon rutiinitutkimusta.

Hey, wellcome to Finland, NERA!