Terveystalkoiden paneeli kiisteli kuntavankilasta ja palvelusetelistä

Jotain on terveydenhuollon rakenteille pakko tehdä. Siitä olivat yksimielisiä kaikki Lääkäriliiton Terveystalkoisiin kootut keskustelijat. Mutta mitä? Siitä saatiinkin liiton vuosipäivänä 28. helmikuuta syntymään oikein kunnon väittely.

Terveystalkoiden vilkas keskustelu Helsingin yliopiston Porthaniassa sai pontimikseen hallintoylilääkäri Hanna Mäkäräisen toteamuksen: Suomalaiset voivat paremmin kuin koskaan! Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet kansalaisten terveydentilan kohonneen lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Myös terveydenhuollon palveluiden laatuun ollaan tyytyväisiä; kunhan terveyskeskukseen tai sairaalaan ensin vain päästään.

Silti syvät virrat ovat jo alkaneet tummua. Alkoholinkäyttö lisääntyy, nuorten tyttöjen tupakointi lisääntyy, ylipaino kasvaa. Samaan aikaan terveydenhuolto on kriisiytymässä, sillä terveyskeskukset potevat lääkäripulaa eivätkä sairaalat pysy budjeteissaan. Rakenteet natisevat.

Terveystalkoiden paneeliin oli koottu keskustelijoita sekä puolueista että potilasjärjestöistä. Ratkaisu osoittautuikin toimivaksi, sillä poliittisen jargonin rinnalle saatiin myös kokemuksia reaalitodellisuudesta. Toisaalta poliitikot taas onnistuivat kehittämään terävimmät väittelyt, jotka aina piristävät.

Paras piristysruiske paneelissa saatiin kuitenkin puheenjohtaja Heikki Pälven torvesta. Se törähti lopettamismerkiksi aina minuutin paasaamisen jälkeen. Ennen kuin puheenjohtaja ehtii töräyttää, niin sanonpa vielä... Tätä konstia yritti moni aluksi, mutta torvi törähti silti lahjomattomasti. Torvi piti keskustelun kurissa, mikä piti hereillä sekä yleisön että panelistit. Myös poliitikot näyttivät lopulta pitävän siitä, ettei kilpailija pääse yksin varastamaan koko showta.

Terveystalkoiden paneelissa keskustelivat kansanedustaja, yleisl. erik.l. Niilo Keränen (kesk), kansanedustaja, korva-, nenä- ja kurkkut. erik.l. Eero Akaan-Penttilä (kok), kansanedustaja, valt.maist. sairaanh. Tuula Haatainen (sd), kansanedustaja, kir. erik.l. Pentti Tiusanen (vas), Sydänliiton toiminnanjohtaja Tor Jungman, Helsingin kaup.hallituksen vpj, tk-lääkäri Minerva Krohn sekä Hengitysliiton kuntoutuspäällikkö Eija Sorvari.

Paneeliin kutsuttu kansanedustaja Pehr Löv oli ilmoittanut esteestä.

Ainakin kriisi huomattiin

Puheenjohtaja Pälve lämmitti keskustelua helpolla aloituksella: Mitä kansallisesta terveysprojektista jäi käteen?

Keskustelijoiden vastauksetkin olivat vielä varovaisen yhdenmukaisia: Käteen jäi se, että terveydenhuollon kriisi tunnistettiin ja tunnustettiin. Tuula Haataista kuitenkin jäi harmittamaan se, ettei rahoituksesta tullut riittävä, jotta kaikki parannukset saataisiin vietyä läpi. Tor Jungman kiitteli kuitenkin sitä, että kerrankin jollekin hankkeelle laadittiin selkeä toteutusaikataulu. Eija Sorvari puolestaan piti suurimpana saavutuksena hoitotakuuta eli tiettyjä aikarajoja, joiden sisällä ihmisen tulee saada hoitoa.

Pentti Tiusanen ehätti kuitenkin epäilemään, ettei hoitotakuu toteudu, jollei laitoksessa ole riittävästi henkilökuntaa ihmisiä hoitamaan. Hän korosti, että terveysprojektiin luvatut 700 miljoonaa euroa ovat ehdoton minimi, jos terveydenhuoltoa yritetään edes jotenkin saada kuntoon.

Eero Akaan-Penttilä puolestaan uskoi, että hoitotakuu onnistutaan toteuttamaan nykyväelläkin, kunhan vain oikeat ihmiset saadaan oikeisiin paikkoihin tekemään oikeita töitä. Tällaiset rakenteelliset muutokset taas vaativat hänen mielestään vahvan johtajan - myös valtiolaivan ruoriin.

- Suomeen pitää saada terveysministeri, joka keskittyy pelkästään terveydenhuollon kysymyksiin ja jolta edellytetään riittäviä tietoja ja koulutuspohjaa hoitamaan se homma kunnolla! jyrisi Akaan-Penttilä.

Tor Jungman oli epäileväinen hoitotakuun onnistumisesta. Hän otti esille käytännön esimerkin sydäninfarktipotilaiden hoidosta.

- Hoitosuositusten mukaan pallolaajennus pitäisi tehdä 48 tunnin kuluessa. Nyt odotusaika laajennusta edeltävään varjoainekuvaukseenkin on kymmenen vuorokautta! Potilaan kannalta hoitoon pääsyä voisi nykyoloissa nopeimmin parantaa valinnanvapauden lisääminen eli mahdollisuus saada hoitoa sieltä, missä sitä on tarjolla, Jungman totesi.

Palveluseteli ratkaisijaksi?

Hoitoon pääsyn vapauttamisesta sukeutui keskustelu, jossa kuulijat saattoivat huomata jopa eroja puolueiden edustajien välillä. Demarit ja kokoomus eivät olekaan kaikista asioista niin yksituumaisia kuin päivänpolitiikkaa seuratessa näyttäisi.

Akaan-Penttilä veti kehiin palvelusetelin, jolla potilas saisi hakeutua hoitoon haluaamaansa paikkaan. Palvelusetelin suuruus olisi julkisen terveydenhuollon toimenpidehinta, ja potilas maksaisi omasta taskustaan loput esimerkiksi yksityissairaalan laskusta.

Tuula Haatainen ryhtyi tivaamaan Akaan-Penttilältä, miksi tämä olisi valmis romuttamaan suomalaisen julkisen terveydenhuollon. Haatainen uskoo näin käyvän, mikäli palvelusetelit otettaisiin käyttöön.

- Palvelusetelin aikana hoidettaisiin ensin rikkaat, sitten köyhät. Ei siis hoidettaisikaan ensin sairaimpia.Tästähän meitä ovat mm. yhdysvaltalaiset asiantuntijat varoittaneet. Ettei pidä sekoittaa julkista terveydenhuoltoa jonkinlaisilla yhteisrahoitus-systeemillä, jossa sekoitetaan julkinen ja yksityinen rahoitus. Tämä on eri asia kuin se, että kunta tai sairaanhoitopiiri ostaa omien palvelujen täydennykseksi palveluita yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta! Haatainen kiihtyi.

Pentti Tiusanenkaan ei nähnyt helpotusta hoitosetelissä.

- Nyt pieni osa potilaista tuottaa valtaosan julkisen terveydenhuollon kuluista. Heille hoitoseteli ei toisi pelastusta, vaan yksityissektori pääsisi kuorimaan kermat kakusta hoitamalla seteliasiakkaiden helpoimpia ja halvimpia toimenpiteitä, Tiusanen kritisoi.

Samoilla linjoilla oli myös Minerva Krohn, jonka mielestä yksin hoitotakuun saaminen kuntoon on jo riittävän iso kakku nykyjärjestelmälle.

- Palvelusetelihän voi siirtää hinnoittelultaan halpoja toimenpiteitä julkisesta sairaalasta yksityissektorille. Kun näistä toimenpiteistä saatu tuotto häviää julkisen sairaalan tulokertymästä, muuttuu ns. kallis hoito entistäkin kalliimmaksi, muistutti Krohn.

Eija Sorvarikaan ei suhtautunut täysin varauksettomasti palveluseteliin.

- Meidän huolenamme ovat pitkäaikaissairaat, jotka ovat niitä terveydenhuollon suurkuluttajia. Heidän hoitokulunsa ovat jo nyt niin suuret, että moni joutuu tinkimään hoidoista ja lääkkeistä. Heille palveluseteli ei toisi pelastusta, Sorvari pohti.

Kuntavankila syrjäseudulla?

Entä kilpailuttaminen ja ulkoistaminen? Päästäisiinkö niillä eroon kuntavankilasta, ja toisivatko ne helpotusta julkisen terveydenhuollon kustannuskriisiin?

Kilpailuttamista kukaan ei tuntunut pitävän mitenkään pahana. Jungman muistutti, että useimmiten kilpailu yhteiskunnassa on parantanut palveluiden tasoa ja laskenut hintoja. Miksei tämä mekanismi toimisi myös terveydenhuollossa?

Moni panelisti ja muutama ääneen päässyt kuulijakunnan edustaja toivat kuitenkin esille sen seikan, että palvelun ostajan on osattava ostaa. Ostajan täytyy määritellä tarkasti, mitä hän haluaa ja tarvitsee, eikä asettaa aina halvinta hintaa etusijalle.

Kriittisen huomautuksen toi keskusteluun terveyskeskuslääkäri Krohn, joka totesi hieman sarkastisesti, ettei ainakaan lääkäripäivystyksessä ulkoistaminen tai edes kilpailuttaminen ole tuonut säästöä. Päinvastoin reppufirmat päivystävät tuntuvasti kalliimmalla kuin omat lääkärit.

Sarkasmia harrasti myös Haatainen, joka piti toimintojen ulkoistamista ihan hyvänä keinona, mikäli vain potilaat suostuvat siihen.

- Nythän helsinkiläiset potilaat eivät suostu menemään edes Espooseen saakka hoitoon, vaikka pääsisivät nopeammin, hymähti Haatainen.

Niilo Keränen puolestaan toi pääkaupunkilaisvoittoiseen keskusteluun syrjäseudun äänen. Hänen mielestään ihmisen kannalta on loppujen lopuksi sama, missä hoidetaan, kunhan hän vain hoitoon pääsee.

- Palvelusetelillä ja valinnanvapaudella on toki merkitystä ruuhka-Suomessa, jossa valinnanvapaus on todellista. Mutta entäpä Itä- ja Pohjois-Suomessa? kyseli Keränen.

Tämänkaltaiseen tasa-arvokysymykseen ei sitten kukaan enää osannutkaan vastata.