Tiedearvioinnit kiinnostavat, mutta eivät juuri vaikuta
Suomessa tehdyt tieteenala-arvioinnit koetaan tarpeellisiksi, ja tiedeyhteisö suhtautuu niihin myönteisesti. Mutta siihenpä se sitten miltei jääkin.Suomen Akatemia teetti meta-analyysin kuudesta erilaisesta tiedearvioinnista ja siitä, kuinka niihin suhtauduttiin Akatemiassa ja tutkijayhteisöissä. Tekijä, analyytikko Ville Valovirta, kokosi myös ehdotuksia arviointien kehittämiseksi.
Raportin mukaan tieteenala-arviointeja hyödynnetään odotettua vähemmän päätöksenteossa. Ne eivät myöskään ole käynnistäneet paljonkaan konkreettisia toimenpiteitä. Myönteinen poikkeus oli kuitenkin molekyylibiologiaa ja biotekniikkaa koskeva arviointi, joka johti mittaviin toimiin alan kehittämiseksi Suomessa.
Konkretiaa on vähän, mutta puhetta paljon. Arviointeja hyödynnetään ahkerasti argumentoinnissa, jolla pyritään vakuuttamaan tutkijan oma pätevyys rahoituksen tai virkojen saamiseksi.
– Arviointi saattaa myös vaikuttaa tutkijan arvostukseen tiedeyhteisössä joko nostavasti tai alentavasti, Valovirran raportissa todetaan.
Vaikka tieteenala-arvioinnit eivät johda kovinkaan suuriin muutoksiin tiedemaailmassa, tutkijat kuitenkin odottavat arvioinneilta paljon. He suhtautuvat niihin kyllä kriittisesti, mutta pitävät silti niiden hyötyä aiheutuvien kustannusten arvoisina.
Valovirran raportissa ehdotetaan, että Suomen Akatemiassa harkittaisiin erillisen arviointiyksikön perustamista talon sisälle. Lisäksi pitäisi kehittää valittavien tieteenalojen valintaan selvät kriteerit. Samoin tärkeäksi koetaan, että arviointiprosessissa kuultaisiin nykyistä enemmän myös arvioinnin kohteena olevilta tutkijoilta arvioita omasta työstään, jotta hekin sitoutuisivat kehitystyöhön.
ULLA JÄRVI
