Lääketieteellisten tiedekuntien talous on tiukka, ja säästöt näkyvät esimerkiksi määräaikaisuuksissa. Miten tiedekunnat selviävät?

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ei ole tehty sellaisia säästöjä, jotka olisivat vaikuttaneet opetukseen, sanoo opetusdekaani Anne Pitkäranta.

Tiedekunnan perusrahoitus valtiolta on hänen mukaansa ollut euroina samaa luokkaa viime ja tänä vuonna. Opetukseen käytettävissä olevan rahan osuus on kuitenkin tänä vuonna vähän pienentynyt, koska uusi yliopistolaki toi yllättäviä isoja menoja.

- Olemme joutuneet säästämään esimerkiksi siinä, kuinka nopeasti kliinisten opettajien tehtäviä on täytetty. Jos tehtävä on esimerkiksi jäänyt auki toukokuussa, uusi opettaja on saatettu palkata vasta elokuussa.

Koska palkat vievät valtaosan tiedekunnan rahoista, jokaisen opetustehtävän todellinen tarve arvioidaan tarkkaan, kun sen hoitaja esimerkiksi jää eläkkeelle. Yhtään kliinisen opettajan tehtävää ei kuitenkaan ole jätetty täyttämättä.

- Helsingissä kliinisen opettajan tehtäviin on myös riittävästi erittäin korkeatasoisia hakijoita.

Pitkärannan mukaan kliinisten opettajien työmäärä on suuri, mutta töiden painottuminen sairaalan sivuvirkaan ja yliopistolle vaihtelee sekä yksilöittäin että osastoittain. Osastojen työmäärässä saattaa siten olla suuria eroja.

Tiedekunnassa yritetäänkin nyt selvittää, kuinka paljon töitä eri yksiköt tekevät yliopistolle ja sairaalalle ja mistä erot johtuvat.

Osastojen opetusresursseja selvitetään muutenkin.

- Meillä on aloja, joilta puuttuu professori, joka opettaa. Myös käsikirurgit ovat olleet koulutuksesta huolissaan. Syöpätautien osastolla taas on ollut jossain määrin vaikeuksia opetuksen järjestämisessä, ja tilannetta selvitetään parhaillaan.

Professorien tilalle kliinisiä opettajia

Oulussa ongelmana on edelleen huutava pula kliinisistä opettajista.

- Meillä ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi opettajia, jotka voisivat vetää pienryhmäopetusta erityisesti kliinisessä mutta myös prekliinisessä vaiheessa. Ryhmien koko kasvaa suureksi, sanoo opetusdekaani Olli Vainio.

Vaikein tilanne on yleislääketieteessä, mutta hankaluuksia on myös silmätaudeilla, korvataudeilla ja sisätaudeilla, oikeastaan lähes kaikissa klinikoissa.

- Meidän palkkamme ja työolosuhteemme eivät ole yhtä houkuttelevia kuin esimerkiksi terveyskeskuslääkärillä. Emme pysty kilpailemaan.

Palkan lisäksi Oulussa hiertää kliinisten opettajien liian suureksi kasvanut työmäärä yliopiston ja sairaanhoitopiirin vaatimusten keskellä.

Viime vuonna tiedekunnassa tehtiin henkilöstösuunnitelma, jonka tarkoituksena on vähentää päätoimisten professorien määrää ja käyttää säästyneitä varoja kliinisten opettajien palkkaukseen.

- Pyrimme takaamaan nouseville tohtoreille ja dosenteille väylän eteenpäin. Professorien määrä ja työpanos vähenee noin viiden vuoden ajan, mutta samalla kliinisten opettajien ryhmästä alkaa pätevöityä henkilöitä, joille on jossain vaiheessa tarpeellista perustaa professorin tehtävä, sanoo dekaani Kari Majamaa.

Pätevöitymistä avittamaan aiotaan ottaa käyttöön ns. tenure track -järjestelmä.

Professorin nimikkeitä vähennetään professorien jäädessä eläkkeelle. Vuoteen 2015 mennessä heitä on jäänyt eläkkeelle toistakymmentä.

Tavoitteena on perustaa esimerkiksi osa-aikaisia professorin tehtäviä, joiden palkasta osan maksaisi sairaanhoitopiiri. Mallia on sovellettu jo pitkään Helsingin yliopistossa, ja nyt siitä neuvotellaan myös Oulussa.

Tampereella ei ongelmia

rekrytoinnissa

- Perusopetuksesta ei tingitä, koska se on meidän ydintehtävämme. Tavoitteena on säilyttää nykyiset opetustehtävät, sanoo Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön varajohtaja Seppo Nikkari.

Hänen mukaansa yksikössä - entisessä tiedekunnassa - on jo vuosia sopeuduttu niukkoihin opetusresursseihin. Jos rahoitus ensi vuonna vähenisi, säästöt heijastuisivat lähinnä tutkimukseen. Perusopetuksessa ei ole, mistä ottaa.

- Organisaatio on jo nyt niin ohut, että se alkaisi kaatua. Jäljelle jäävät eivät jaksaisi.

Toisin kuin muissa yliopistoissa Tampereella on integroitu koko lääketieteen perusopetus.

- Meillä ei ole vanhan mallin mukaisia osastoja, jotka usein pyrkivät paisuttamaan omaa opetusvolyymiaan. Koko opetus on integroitu niin, että mikään oppiala ei hoida tiettyä jaksoa yksinään, vaan kutakin jaksoa hoitaa usea oppiala. Se lisää läpinäkyvyyttä ja vähentää kotiinpäin vetämistä, Nikkari sanoo.

Tampereella ei ole ollut ongelmia kliinisten opettajien rekrytoinnissa.

- Se varmaankin johtuu siitä, että yhteistyö sivutoimien suhteen toimii hyvin TAYS:n kanssa. Palkkauksessa kilpailu kentällä on niin kovaa, että yliopisto on jäänyt siinä paljon jälkeen. Sivutoimien avulla asia on kuitenkin järjestynyt jollain lailla.

Säästöjä opetuksen

hajauttamisesta

- Taloudellinen tilanne on kireä, ja se näkyy jokapäiväisessä elämässä. Likikään kaikkia vakansseja ei ole voitu täyttää ja usein niitä on ainakin jouduttu pätkimään, sanoo opetusdekaani Risto Huupponen Turun lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Jatkossa säästöt näkyvät etenkin ryhmäopetuksessa, missä ryhmien koko on jo kasvanut. Toistaiseksi ryhmäopetuksesta on Huupposen mukaan selviydytty esimerkiksi akatemiatutkijoiden avulla. Suomen Akatemia suosittelee, että akatemiatutkijoiden työtehtäviin sisällytetään opetusta.

- Tässä tilanteessa se on ollut henkireikä, jonka avulla ryhmäopetus on saatu pyörimään suhteellisen hyvin etenkin preklinikassa.

Huupposen mukaan opetuksen järjestämistä on Turussa auttanut perusopetuksen hajauttaminen Satakuntaan ja Vaasaan sekä tiivis yhteistyö sairaanhoitopiirien kanssa.

Monia aikaisemmin päätoimisia yliopiston professuureja on muutettu osa-aikaisiksi niin, että osa palkasta tulee sairaanhoitopiiriltä. Huupposen mukaan tällaiset muutokset ovat olleet kliinisessä laitoksessa viime vuosina pääsääntö professuureja täytettäessä.

- Olemme selvinneet kohtalaisesti, mutta tinkimään joudutaan jatkuvasti eikä mitään ylimääräistä ole. Opettajia on kiinnitetty vain siksi aikaa, kun opetusta annetaan ja etenkin professorien osa-aikaisuus on lisääntynyt. Tiukkaa kulukuria on pakko jatkaa ensi vuonna.

Turussa toivotaan, että tulevaisuudessa säästöjä löytyy yhteistoiminnasta maan eri tiedekuntien kesken.

- Kaikkien alojen ei tarvitse olla yhtä vahvasti edustettuina joka tiedekunnassa. Nykyaikaisilla telekommunikaatiomenetelmillä opetusta voitaisiin vaihtaa ja lähettää. Me teemme tätä jo nyt esimerkiksi Poriin aivan säännönmukaisesti, Huupponen toteaa.

Kone on viritetty äärimmilleen

- Meillä kone on jo nyt äärimmilleen viritetty. Talous on kireä, mutta se oli melko tiukalla jo ennen yliopistolakia eikä tilanne ole siitä kovasti huonontunut, sanoo Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen johtaja Jukka Pelkonen.

Hänen mukaansa rahoitus on ensi vuonna todennäköisesti kohtalaisen lähellä tätä vuotta.

Kuopiossa säästäminen näkyy esimerkiksi kliinisten opettajien määräaikaisuuksissa.

- Osa opettajista pystyy sujuvasti sijoittumaan välillä päätoimiseen työhön sairaalaan. Heidän yliopistojaksojaan on pätkitetty niin, että he ovat työssä opetusaikaan ja muulloin sairaalan palveluksessa, Pelkonen kuvaa.

Myös ryhmäkoot ovat suurentuneet, kun täydentävää tuntiopetusta ei ole varaa ostaa siinä määrin kuin ennen.

Kliinisiä opettajia Kuopioon on saatu rekrytoiduksi hyvin. Yhdessä sairaalan sivuviran kanssa heidän palkkatasonsa vastaa palkkaa sairaalan samankaltaisessa päävirassa.