Kuka näitä uudistuksia oikein keksii? Terveyspolitiikan tutkijan mielestä kysymys on aiheellinen. Poliittiset puolueet jäävät suunnan viitoittajina pahasti taustalle. Päätöksenteko ei tutkijoiden mukaan ole myöskään STM:n käsissä.

Puolueet eivät esitä julkisissa asiakirjoissaan syvällisiä terveyspoliittisia näkemyksiä. Tosin puolueiden välillä on eroja. Erityisesti sosiaalidemokraattien asiakirjoissa näkyy voimakas ympäripyöreys. Vastaavasti kristillisdemokraatit erottuvat konkreettisuudella. Näin arvioi terveyspolitiikkaa tutkinut Turun yliopiston sosiologian laitoksen tutkija

Arttu Saarinen

.

- Puolueiden perusideologiat näkyvät linjauksissa edelleen selkeästi, Saarinen kertoo.

Terveyspolitiikkaa tutkinut Saarinen summaa, että kokoomus painottaa tuottamisen ja järjestämisen erottamista ja palvelusetelin käyttöönottoa, kristillisdemokraateilla nousevat esiin päihteet ja abortti, keskustalla aluepolitiikka ja perussuomalaisilla maahanmuuttoasiat.

Vihreillä on muita puolueita voimakkaampi painotus terveyden edistämisessä. SDP korostaa terveyserojen kaventamista erityisesti sosiaaliluokkien välillä.

- Käytännön tasolla SDP:tä on silti hyvin vaikea erottaa kokoomuksesta tai keskustasta, Saarinen arvioi.

Saarisen mukaan perusteellisinta työtä on tehnyt kristillisdemokraattinen puolue, jonka yksityiskohtaisessa ja kansantajuisessa terveyspoliittisessa ohjelmassa on pohdittu niin sairauksien ennaltaehkäisyä, terveydenhuollon resursointia kuin lääketieteen etiikkaakin.

Saarisen mielestä puolueohjelmien perusteella heikointa terveyspoliittista tietämystä esittää Vasemmistoliitto.

- Puolue korostaa tasa-arvoa ja vastustaa palvelumaksuja, mutta muuten esitykset jäävät hyvin yleiselle tasolle.

Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset kannattavat ainoina normiohjauksen kiristämistä ja vastustavat kuntien pakkoliitoksia.

Päätöksentekijät ovat vaihtuneet

Tärkeimmät terveydenhuoltoa koskevat päätökset tehdään kunnissa, muistuttaa Arttu Saarinen.

- Suomessa eletään äärihajautetussa järjestelmässä. Kunnissa päätetään itse, toisissa taitavammin, toisissa taitamattomammin. Pienissä kunnissa järjestelmä on monin tavoin hyvin haavoittuva.

Saarinen kertoo odottaneensa, että terveydenhuollon kysymykset olisivat nousseet edellisissä kunnallisvaaleissa merkittäväksi vaaliteemaksi. Valtakunnallisesti aihe ei kuitenkaan noussut esiin. Miksi?

- Terveyspoliittinen päätöksenteko on valunut viime vuosina terveydenhuollon toimijoilta muille sektoreille, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija ja terveydenhuollon markkinoistumista käsittelevän Kansalaisesta kuluttajaksi -kirjan toimittaja

Meri Koivusalo

.

- Työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM), Tekesillä ja Sitralla on yhä enemmän vaikutusvaltaa terveydenhuollossa.

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja

Risto Ihalainen

on hieman samoilla linjoilla.

- Sosiaali- ja terveysministeriön esitysten painoarvo supistuu, kun valtionosuudet käyttömenoihin tulevat jatkossa valtiovarainministeriöstä.

Terveydenhuoltoa myös kehitetään Koivusalon mukaan entistä useammin liike-elämän, hallinnon ja talouden näkökulmasta.

- Tällaiset muutokset vaikuttavat väistämättä siihen, millaisena terveydenhuolto, sen ongelmat ja niiden syyt nähdään. Ja mistä ratkaisuja etsitään.

Häikäiseviä avauksia ei ole

Ihalainen arvioi, että erilaisia esityksiä ja osauudistuksia kyllä riittää, mutta ne ovat usein liian hätäisesti valmisteltuja ja riittämättömiä.

- Mitään häikäiseviä terveyspoliittisia avauksia puolueet eivät ole esittäneet. Terveyspolitiikka ei tunnu olevan merkittävä painopistealue.

Koivusalo arvioi, että terveydenhuollon uudistuksissa keinot ovat nousseet tavoitteita tärkeämmiksi.

Mahdollisia terveydenhuoltoon tulevaisuudessa vaikuttavia uhkia näkyy monella suunnalla: väestö ikääntyy, työvoimapula pahenee, EU:n lainsäädäntö ja globalisaatio muuttavat toimintakenttää.

Koivusalon mielestä suurin uhka koskee rahoitusjärjestelmää.

- Täytyy katsoa kuinka kauan tällainen vahvasti kuntien harteilla lepäävä järjestelmä kestää taloudellisesti.

Ihalainen arvioi, että monikanavainen rahoitusjärjestelmä aiheuttaa sen, ettei kokonaisvastuuta kanna kukaan. Ihalaisen mukaan ensi hallituskaudella terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä on pakko laittaa remonttiin.

- Nykyisellä systeemillä on vaikea tehdä mitään todellisia uudistuksia. Puolueet ovat hirttäytyneet terveyspalveluiden kunnalliseen järjestämismalliin, eikä Paras-hanke tunnu saavan aikaan riittävän suurta muutosta, Ihalainen pohtii.

Sekä Koivusalo että Ihalainen arvelevat, että EU:n vaikutus Suomen terveyspolitiikkaan lisääntyy. EU:n palveludirektiivin laajeneminen koskemaan myös terveydenhuoltoa voi aiheuttaa suuria muutoksia Suomessakin. Lissabonin sopimuksen vaikutuksia ei vielä osata ennustaa.

Koivusalon mielestä globalisaation ei sinällään tarvitse olla uhka terveydenhuollolle.

- Olennaista on myös se, mitä globalisaatiolla tarkoitetaan ja miten siihen suhtaudutaan. Minusta tuntuu, että globalisaatioon varautuminen on tähän saakka aiheuttanut enemmän ongelmia kuin globalisaatio itsessään.

Valinnan paikka: innovaatioita vai säästöjä?

Koivusalon mukaan poliittiset päättäjät kohdistavat terveydenhuoltoon ristiriitaisia odotuksia. Yleisesti katsotaan, etteivät terveydenhuollon menot saisi kasvaa, mutta silti vaaditaan uuden teknologian käyttöönottoa ja uusia markkinoita yrittäjille sekä haaveillaan terveydenhuollosta innovaatioiden lähdettä ja uutta vientitoivoa.

- Pitäisi päättää kumpaa halutaan. Nämä kaksi voivat tuskin olla totta yhtä aikaa.

Koivusalo kertoo, että uuden teknologian käyttöönotto usein lisää, eikä vähennä terveydenhuollon kustannuksia - ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Ihalainen summaa, että kaiken kaikkiaan terveyspolitiikkaa näyttää vaivaavan kokonaisnäkemyksen puute. Terveydenhuollon uudistukset eivät lähde terveydenhuollon intresseistä, vaan ovat osana muita, laajempia uudistuksia.

- Suomessa ei tehdä terveyspolitiikkaa vaan pelkkää kunta- ja aluepolitiikkaa, Ihalainen toteaa.

Koivusalo toivoisi päättäjiltä kokonaisnäkemystä, jonka turvin voitaisiin tehdä vahvaa ja pitkäjänteistä terveyspolitiikkaa, eikä vain reagoida jo tapahtuneeseen.

- Nimenomaan uhista ja riskeistä selvitäksemme tarvitsisimme terveydenhuollon tarpeista lähtevää politiikkaa. Perustaa sille, että rakennetaan jotain hyvää, eikä aina vain pakon edessä leikata.

Tärkein julkinen palvelu

Terveydenhuolto on suomalaisille tärkein julkinen palvelu. Neljä viidestä on valmiita korottamaan tuloveroja, jos rahat käytetään terveydenhuoltoon. Kansalaiset myös haluavat, että julkinen sektori vastaa palveluista.

Näin kertoo Arttu Saarinen, joka on perehtynyt kansalaisten terveydenhuoltoon kohdistamia odotuksia käsitteleviin tutkimuksiin.

- Sen sijaan vastaukset yksityisten palveluntuottajien roolista vaihtelevat hyvin paljon sen mukaan, miten asiaa on kysytty, Saarinen arvioi.

Kaiken kaikkiaan tutkimustuloksista voi Saarisen mukaan päätellä, että yksityisten palveluntuottajien roolia voisi kansalaisten mielestä lisätä, samoin kuin valinnanvapautta lääkärin ja hoitopaikan suhteen.

Terveyskeskuspalveluita piti vuonna 2007 riittävinä 61 % suomalaisista. Vuonna 2000 osuus oli 71 %. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset ovat vuodesta toiseen terveyspalveluihinsa tyytyväisimpien joukossa.

- Odotusten kasvulle ei näy päätepistettä ja se voi tuottaa ongelmia. Jos keskiluokka ei saa hyviksi kokemiaan julkisia palveluita, veronmaksuhalukkuus laskee. Toisaalta tällä hetkellä yksityisiä palveluja käytetään lähinnä siksi, ettei tarvitsisi jonottaa. Julkisen palvelun laatuun ollaan muuten tyytyväisiä.

Yhdistän asiantuntijalle

Puolueiden tunnettuja lääkärivaikuttajia ovat mm. kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara, SDP:n Ilkka Taipale ja kristillisdemokraattien Päivi Räsänen. Kysyimme puolueilta, keiden he itse arvioivat puolueessa hallitsevan terveyspolitiikan kysymyksiä. Kaikilta puolueilta vastauksia ei saatu.

Kokoomus: kansanedustaja Tapani Mäkinen (merkonomi); Vasemmistoliitto: kansanedustaja Erkki Virtanen (yhteiskuntatieteiden kandidaatti); Vihreät: varakansanedustaja Mikael Fogelholm (elintarviketieteiden tohtori ja ravitsemustieteen dosentti); Keskusta: kansanedustaja Juha Rehula (sosionomi); RKP: kansanedustaja Håkan Nordman (valtiotieteen maisteri).

Lähes kaikki vastaajat kertoivat puolueen lisäksi käyttävän ulkopuolisia asiantuntijoita.

Otteita puolueiden ohjelmista

Kokoomus (kuntavaaliohjelma 2008): Järjestetään terveyspalvelut joustavasti.

Vihreät (periaateohjelma 2006): Tavoitteeksi on otettava terveydellinen tasa-arvo, jossa henkinen ja fyysinen hyvinvointi eivät riipu taloudellisesta tilanteesta.

SDP (hyvinvoinnin tulevaisuus 2005): Päävastuun terveyspalveluiden tuottamisesta tulee olla julkisella sektorilla, jota yksityinen palvelutuotanto voi täydentää.

RKP (eduskuntavaaliohjelma 2007): Kaikkien tulee saada hoitoa äidinkielellään - myös käytännössä.

Vasemmistoliitto (poliittinen tavoiteohjelma 2004-2007): Julkisten terveyspalveluiden täytyy olla kaikkien saatavilla tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.

Kristillisdemokraatit (terveyspoliittinen ohjelma 2005): Terveyteen panostaminen on investointi, joka vaikuttaa keskeisesti myös taloudelliseen hyvinvointiin ja maamme kilpailukykyyn.

Suomen Keskusta (tavoiteohjelma 2007-2011): Keskustan tavoitteena on kohtuullistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten nousua uuden teknologian avulla sekä edistämällä kuntien välistä yhteistyötä ja tilaaja-tuottajamallia.

Perussuomalaiset (kunnallisvaaliohjelma 2008): Perussuomalaisten mielestä asiakaslähtöiseen terveydenhuoltoon eivät kuulu mitkään etnisperustaiset operaatiot verovaroin kustannettuina.