Tieteellisen julkaisun avoimuudesta suosituksia: NIH haluaa rahoittamansa tutkimukset vapaasti verkkoon

Yhdysvaltain National Institute of Health (NIH) haluaa rahoittamiensa tutkimusten julkaisut vapaasti saataville omaan sähköiseen arkistoonsa. Laitos toivoo tutkijoiden hankkivan artikkelin hyväksyneeltä tiedelehdeltä luvan vertaisarvioinnin läpikäyneen käsikirjoituksensa rinnakkaiskopion avoimeen julkaisemiseen mahdollisimman nopeasti, mutta viimeistään vuoden kuluttua alkuperäisestä julkaisemisesta. Arkisto toimii samalla tavalla kuin kirjasto, ja artikkelien kopiointi muuhun kuin omaan käyttöön vaatii luvan tekijänoikeuksien haltijalta.

NIH:n odotettu suositus avoimen julkaisutoiminnan edistämiseksi oli kuitenkin monille open access -aktivisteille pettymys, sillä tärkeältä tutkimusrahoittajalta oli toivottu tiukempaa linjanvetoa. Kritiikkiä on herättänyt järjestelmän perustuminen vapaaehtoisuuteen ja luopuminen alkuperäisestä ajatuksesta, jonka mukaan artikkeli olisi ollut julkisesti saatavilla viimeistään 6 kuukauden kuluttua. Nyt aikaraja ei poikkea tiedelehtien omien arkistojen karenssiajoista, joten samaan tulokseen päästäisiin ilman uutta järjestelmääkin. NIH onkin saanut syytöksiä luonnoksen vesittämisestä tieteellisten lehtien julkaisijoiden painostuksesta.

Lehdet suojaavat tilauskantaansa

NIH korostaa, että tutkimus on tärkeää julkaista vertaisarviointia käyttävissä tiedeyhteisön julkaisuissa laadun varmistamiseksi. Julkisista varoista rahoitettavan tutkimuksen tulokset halutaan kuitenkin saada koko tiedemaailman ja myös veronmaksajien saataville.

Lääketieteellisten julkaisujen sähköiset versiot mahdollistavat nopean tiedonhaun, mutta julkaisujen verkkoversiot ja arkistot ovat yleensä suljettuja muilta kuin tilaajilta ainakin määräajaksi. Monet lehdet suojaavat tilauskantaansa myös sitomalla sähköisen version hinnan lähelle painetun lehden tasoa. Tämä harmittaa etenkin kirjastoja, jotka nykyään tilaavat tiedelehdet pelkästään sähköisinä versioina.

Viimeksi tammikuussa British Medical Journal sulki verkkolehtensä jäsen- ja tilaajapohjaiseksi. Sen alkuperäistutkimukset tosin ovat edelleen avoimesti saatavilla, mutta muu aineisto vasta vuoden karenssiajan jälkeen.

Internet on nykyään tärkeä terveystiedon lähde. Huolena on ollut mm. se, että samaan aikaan kun epätieteelliset tietolähteet verkossa ovat lisääntyneet, pääsy tiedelehtiin on vaikeutunut. Tieteellisen julkaisutoiminnan ekosysteemin muutoksen katsotaan johtaneen tietolähteiden epätasapainoon ja heikentäneen suuren yleisön tiedonsaantia.

Toukokuun alussa voimaan tuleva suositus ei ole määräys, mutta NIH uskoo tutkijoiden lähtevän vapaaehtoisesti mukaan hankkeeseen. Laitoksen pääjohtaja Elias A. Zerhouni muistuttaa, että tutkijalla on myös oikeus nähdä työnsä tulosten leviävän niin nopeasti ja laajalle kuin mahdollista. NIH toivoo tiedelehtien toimivan yhteistyössä kirjoittajien kanssa niin, että tämä toteutuu.

Eri kustantajat suhtautuvat kopiopyyntöihin eri tavoin: toiset kieltävät rinnakkaisjulkaisun kategorisesti, toiset sallivat sen, ja jotkut asettavat ehtoja, jotka koskevat esimerkiksi karenssiaikaa tai vapaan arkiston luonnetta. Käytäntöjä on listattu verkkosivulle www.sherpa.ac.uk. Kirjoittaja voi joutua hankalaan välikäteen, jos alkuperäinen julkaisija vastustaa rinnakkaisjulkaisua, mutta toisaalta NIH:n järjestelmään ei sisälly rangaistuksia niille, jotka eivät toimita käsikirjoitusta uuteen arkistoon.

Vaihtoehtona open access -lehti?

Täysin avoimia tieteellisiä verkkolehtiä on ollut mm. tietotekniikan alalla jo kymmenen vuotta. Varhaiset lehdet tehtiin lähinnä talkoohengessä, mutta nyttemmin mukana on ammattimaisiakin julkaisijoita.

Vuonna 2000 Yhdysvalloissa julkaistiin kansainvälinen, yli 34 000 tutkijan allekirjoittama vetoomus, jolla painostettiin kustantamoja antamaan lupa julkaisemiensa artikkelien tallentamiseen avoimiin sähköisiin arkistoihin. Boikottiuhkauksillakin ryyditetyn vetoomuksen vaikutus jäi lähinnä keskustelun tasolle, mutta siitä poiki ammattimaisesti toimiva avoin Public Library of Science -verkkolehtihanke (PLoS). Toinen lääketieteen alan open access -julkaisija on BioMedCentral. Myös muutama Oxford University Pressin lehti on siirtynyt open access -käytäntöön, mutta kaupallisten kustantajien halu tähän ei yleensä ole kovin suuri. Vertaisarviointia käyttävistä open access -lehdistä on Lundin yliopiston kirjaston luettelo verkkosivulla www.doaj.org

- Open access -lehtien etuna on nopea julkaiseminen. Arviointiprosessi pyritään pitämään nopeana, ja koska mitään ei julkaista paperilla, julkaisussa ei tarvitse välittää painetun lehden usein harvoista ilmestymiskerroista, sanoo open access -julkaisutoimintaa Suomessa ajavan työryhmän FinnOA:n puheenjohtaja, tietojärjestelmätieteen professori Bo-Christer Björk Svenska Handelshögskolanista.

Open access -julkaisijat rahoittavat toimintansa perimällä kirjoittajilta maksun julkaisemisesta. BioMedCentralin artikkelikohtainen tekijämaksu on 500 dollaria, PLoS:n 1 500 dollaria. BioMedCentral on tehnyt puitesopimuksen, jolla se saa suomalaisten yliopistokirjastojen konsortiolta FinELibiltä vuosimaksun, ja sitä vastaan suomalaiset tutkijat voivat julkaista sen lehdissä ilman erillistä maksua.

Myös kaupallinen Springer-kustantamo tarjoaa kirjoittajille mahdollisuuden nopeaan vapaaseen julkaisuun 3 000 dollarin maksusta. Sen verkkolehdissä siis osa artikkeleista on vain tilaajille ja osa on maksettu vapaiksi.

Open access -lehdet ovat erityisen tärkeitä kehitysmaissa, joissa ei ole varaa tilata kalliita kaupallisia tiedelehtiä. Näiden lehtien joukossa onkin paljon kehitysmaiden aiheisiin suuntautuneita julkaisuja.

Käytännössä tutkimukset halutaan kuitenkin julkaista mahdollisimman kovan tason lehdissä, eivätkä monien open access -lehtien impaktiluvut ole kovin korkeita. PLoS-Biology ja PLoS-Medicine tosin on perustettu kilpailemaan laatulehtien sarjassa.

Suomessa suositus tulossa

Myös Suomessa opetusministeriön Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmä on lähiaikoina jättämässä muistionsa. Työryhmän puheenjohtajan, opetusministeriön tiedepolitiikan yksikön johtajan Sakari Karjalaisen mukaan muistiossa esitetään suosituksia mm. tutkijoille julkaisusopimusten laatimisesta niin, että artikkeli saataisiin myös avoimeen arkistoon, ja tutkimuslaitoksille avoimien arkistojen perustamisesta. Esimerkiksi Kansanterveyslaitos on kiinnostunut oman arkiston keräämisestä, kertoo tietopalveluyksikön johtaja Annikki Roos.

Velvoittavia määräyksiä ei silti ole mahdollista antaa.

- Ihan yksinkertainen tämä asia ei ole. Toisaalta kyse on tutkijoiden vapaudesta julkaista parhaaksi katsomallaan tavalla, toisaalta julkaisijoiden liiketoiminnasta, sanoo Sakari Karjalainen.