Tieteentekijöiden liitto on jo pitkään vaatinut, että väitöskirjan tekijöistä käytetään nimitystä nuorempi tutkija. Liitto pitää huonona suuntauksena väitöskirjan tekijöiden koululaistamista.

Tieteentekijöiden liitto on jo pitkään vaatinut, että väitöskirjan tekijöistä käytetään nimitystä nuorempi tutkija.

Nimityksiin ovat puuttuneet elinkeinoelämän edustajat, jotka ovat monissa yhteyksissä todenneet, että tohtorikoulutettava tai tutkijakoulutettava näyttää huonolta CV:ssä. Tämä asia vaikeuttaa myös tohtoritutkinnon suorittaneiden työllistymistä yksityissektorille. Vuosittain valmistuvista 1600 uudesta tohtorista vain kolmannes sijoittuu akateemiselle uralle.

Tieteentekijöiden liiton mielestä myös tutkijakoulu on huono ilmaisu – ikään kuin yliopistosta valmistunut maisteri palaisi takaisin koulunpenkille.

- Suomessa pitää vihdoin vakiinnuttaa tutkijoiden eurooppalaisen peruskirjan mukainen nuoremman tutkijan -nimike. Tähän mennessä vasta Itä-Suomen yliopisto ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto ovat ottaneet sen käyttöön, toteaa Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tapani Kaakkuriniemi.

Liitto pitää toivottavana suuntauksena myös sitä, että tieteen henkilökohtaisista apurahoista luovutaan ja säätiöt siirtyvät rahoittamaan määräaikaisia palvelussuhteita yliopistoihin.

Suomen Akatemian työryhmä esittää jatkotutkinnon tavoiteajaksi neljä vuotta täysipäiväistä koulutusta. Tieteentekijöiden liitto pitää tätä liian kategorisoivana eikä kannata näin tiukkaa aikarajausta.

- On syytä ottaa huomioon tieteenalakohtaiset erot. Toisilla aloilla kypsyminen hyväksi tutkijaksi voi kovallakin työllä viedä enemmän kuin neljä vuotta. Tiukka aikaraja vie huomion väitöskirjojen määrään, ei niinkään laatuun, Kaakkuriniemi huomauttaa.