Syövän hoidossa ollaan uuden tilanteen edessä. Yksityisen syöpäsairaala Docrateen perustamisen myötä potilailla on entistä paremmat mahdollisuudet valita yksityisen ja julkisen syövänhoidon välillä. Miten yhteispeli yksityisen ja julkisen välillä sujuu?

Pahimmillaan tilanne on tämä: Potilas hämmentyy, kun julkisessa terveydenhuollossa on sanottu, että syövän parantamiseksi ei voi tehdä enää mitään, mutta yksityisellä puolella hoitoja ollaan valmiita jatkamaan. Julkisen puolen syöpälääkärin mielestä on epäoikeudenmukaista, kun potilas tulee jonon ohi sytostaattihoitoihin saatuaan ensimmäisen annoksen yksityisessä sairaalassa. Kummallakin puolella on vaikeuksia saada potilaan tietoja toisen antamasta hoidosta.

- Suuria ongelmia ei ole ollut, ainakaan vielä, arvioi STM:n lääkintöneuvos

Terhi Hermanson

.

- Mahdollisia ongelmia on paljonkin. Siksi on tärkeää aloittaa nyt tiivis yhteistyö sektorien välillä.

Samoilla kriteereillä

HYKS:n syöpätautien poliklinikan osastonylilääkäri

Tiina Saarto

kertoo, että Docrateen toiminta on niin uutta, ettei siitä ole vielä paljon kokemusta. Tähän asti yksityistä syövänhoitoa ovat tarjonneet yksittäiset lääkärit, joilla on ollut mahdollisuus lähinnä lääkehoitoihin.

Saarron mukaan suurin ongelma yksityisen ja julkisen syövänhoidon välillä on ollut siinä, että hoitolinjat eivät ole yhteneväiset. Erityisesti tämä tulee esiin tilanteissa, joissa julkisella puolella on tehty päätös oireenmukaiseen hoitoon siirtymisestä.

- Tällainen päätös tehdään aina tarkan pohdinnan jälkeen lääketieteellisin perustein. Hoidosta voi olla myös haittaa sivuvaikutusten ja komplikaatioiden muodossa. Hyvä oireenmukainen hoito on loppuvaiheessa parempi.

Yksityisellä puolella hoitoja saatetaan jatkaa sen jälkeen, kun ne on julkisella puolella päätetty lopettaa. Saarto epäilee, että privaattipuolella on vaikea sanoa maksavalle potilaalle ei. Toisaalta potilaalla on toki oikeus hakeutua yksityiseen syövänhoitoon milloin haluaa.

- Mutta minusta on vastuutonta, jos yksityisellä annetaan ymmärtää, ettei julkisella puolella ole tehty kaikkea potilaan hyväksi, Saarto sanoo.

Syöpäjärjestöjen pääsihteeri

Harri Vertio

arvioi, että potilas voi tuollaisessa tilanteessa haluta ottaa riskin ja ryhtyä kalliisiinkin hoitoihin, joiden teho on epävarma.

- Mutta voidaan kysyä, että käytetäänkö siinä potilaan heikkoa asemaa jotenkin hyväksi.

Saarto painottaa, että päätös oireenmukaiseen hoitoon siirtymisestä on potilaalle ja omaisille niin rankka, että tilanteeseen pitäisi saada rauhassa sopeutua.

Docrateen ylilääkäri

Timo Joensuu

vastaa olevansa samaa mieltä siitä, ettei potilaalle pidä antaa turhia hoitoja. Hän kuitenkin kiistää, että Docrateessa annettaisiin mitä tahansa hoitoja kenelle tahansa. Joensuu kertoo, että hoitopäätöstä tehtäessä käydään läpi kansainväliset alkuperäisjulkaisuihin perustuvat hoitosuositukset. Myös oireenmukaiseen hoitoon siirtymisestä päättäneeseen kollegaan ollaan usein yhteydessä.

- Palliatiivisen ja kuratiivisen hoidon raja ei ole tiukka, vaan parhaassa tapauksessa palliatiivisen hoidon osuus lisääntyy vähitellen, Joensuu selventää.

Potilasta ei saa hämmentää

Hermansonin mukaan ongelma on siinä, että levinneeseen syöpään ei tietyssä vaiheessa enää ole selkeää näyttöön perustuvaa hoitoa.

- Ensilinjan hoidosta kaikki ovat yleensä samaa mieltä, mutta neljännen linjan hoidoissa ei ole samanlaista yksimielisyyttä. Silloin muut asiat kuin puhdas tieteellinen näyttö alkavat saada enemmän merkitystä.

Päätös oireenmukaiseen hoitoon siirtymisestä on aina jossain määrin tulkinnanvarainen. Potilasta ei kuitenkaan saa jättää hämmennyksen tilaan.

- Elämänsä loppuvaiheessa olevalle ihmiselle - tai kenellekään potilaalle - ei saa aiheuttaa tarpeetonta hätää. Jos asiantuntijat ovat hoidosta eri mieltä, heidän pitäisi selvittää se keskenään. Pahimmillaan potilas menettää luottamuksensa kumpaankin hoitavaan tahoon, Hermanson painottaa.

Vertion mukaan potilaan asemaa helpottaisi, jos toinen mielipide olisi nykyistä helpompi saada. Vaikeissa tilanteissa potilaan on helpompi hyväksyä hänelle suositeltu hoito, jos sitä tukee useampi asiantuntija.

Potilaalle riittävästi tietoa

Usein myös ensilinjan hoidoissa on useita mahdollisuuksia. Käypä hoito -suositus on olemassa vain joistain syövistä. Syövän hoito kehittyy sellaista vauhtia, että suositukset saattavat jo valmistuessaan olla joiltain osin vanhentuneita.

- Esimerkiksi eturauhassyövän hoidossa voi olla kaksi näennäisesti vastakkaista näyttöön perustuvaa hoitolinjaa, Joensuu kertoo.

Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että olennaisinta on, että potilaalle kerrotaan oikeat faktat ja tehdyt päätökset perustellaan.

- Potilaan täytyy saada riittävästi oikeaa tietoa eri vaihtoehdoista voidakseen tehdä oikean päätöksen, Saarto arvioi.

Myös Docrateen Joensuu pitää yhtenäisiä hoitokriteerejä tärkeinä - hän kaipaa avoimempia tietoja julkisten sairaaloiden käyttämistä hoitolinjauksista.

- Julkisten sairaaloiden pitäisi julkistaa hoitokriteerinsä paremmin ja tarkemmin. Se palvelisi yhteistyötä syövän hoidossa.

Tiedonkulku on muutenkin äärimmäisen tärkeää. Hoitavalla taholla pitäisi olla potilaan kaikki hoitotiedot käytössään.

- Sähköiset potilastietojärjestelmät tulevat helpottamaan tätä suuresti, Joensuu arvioi.

Julkisilla varoilla yksityistä hoitoa?

Docrateessa on hoidettu muutamia potilaita kunnan maksusitoumuksella. STM:n Terhi Hermansonin mielestä on kunnille suuri periaatteellinen päätös ostaa syövänhoito ulkoa.

- Tuollainen päätös pitäisi tehdä hyvin korkealla periaatteellisella tasolla, Hermanson pohtii.

Timo Joensuu kertoo, ettei Docrates pyri hoitamaan kuntien tehtäviä ostopalveluna.

- Me haluamme keskittyä yksilölliseen hoitoon. Emme ota osaa tarjouskilpailuihin emmekä erityisemmin pyri saamaan maksusitoumuspotilaita.

Yksityiseen syövänhoitoon saa periaatteessa myös Kela-korvauksia. Mutta esimerkiksi sädehoidosta korvauksia ei ole toistaiseksi saanut, koska sitä ei ole ennen yksityisellä annettu, eikä Kelalla siksi ole sitä varten vielä taksoja. Vertion mielestä olisi kuitenkin johdonmukaista, että sädehoidostakin saisi korvauksen. Toistaiseksi korvausten ulkopuolella ovat olleet myös monet - varsinkin uudet ja kalliit - lääkehoidot.

- Tähän asti lääketehtailla ei ole ollut syytä hakea syöpälääkkeille Kela-korvattavuutta, koska potilaat eivät ole maksaneet niitä itse. Nyt tilanne saattaa muuttua, Vertio kertoo.

Vertio pitää mahdollisena yhteistyötä julkisen ja yksityisen hoidon välillä niin, että vaikkapa jonoja purettaisiin yksityisen avulla, ellei jonoja muuten saada aisoihin.

Saarto ei pidä ajatuksesta, että julkisia varoja menisi nykyistä enemmän yksityiseen syövänhoitoon.

- Julkisella puolella hoidetaan yhtä hyvin, mutta halvemmalla. Julkisten varojen ei pitäisi antaa valua bisnekseen, se on julkisen hoidon resursseista pois. Jonot, jotka ovat nyt aivan liian pitkät, pitäisi purkaa muulla tavalla, Saarto summaa.

Joensuu on eri mieltä kustannuksista.

Jonon ohi ei pääse

Muutamissa tapauksissa potilas on päässyt julkisella puolella sytostaattihoidossa jonon ohi haettuaan ensimmäisen annoksen sytostaatteja yksityiseltä puolelta. Palattuaan julkisen puolen hoitoon hänelle on jouduttu antamaan seuraava aika niin, ettei ensimmäisen, itsemaksetun sytostaattiannoksen tehoa menetetä. Tämä on koettu järjestelmän hyväksikäyttämiseksi.

- Jonoa ei voi enää ohittaa sillä verukkeella, että hoito on aloitettu privaatissa ja se pitää viedä tietyssä ajassa läpi. Tästä pitää myös potilaan olla selvillä, Saarto kertoo.

Joensuu katsoo asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Jos jono sytostaattihoitoon on kolmen kuukauden mittainen, potilaan pitäisi voida käydä yksityisellä hoidoissa tuon ajan, ja kun jono ehtii julkisessa hoidossa hänen kohdalleen, aloittaa julkisella puolella vaikkapa kolmannesta sytostaattihoitokerrasta.

- Se lyhentäisi jonoa julkisessa hoidossa ja säästäisi resursseja. Nähdäkseni se olisi kaikkien osapuolten etu.

Keskusteluyhteys auki

STM:n alainen syövän hoitoa kehittävä työryhmä järjesti marraskuussa kokouksen, jossa yksityisen ja julkisen syövänhoidon ongelmakohtia ja yhteistyön mahdollisuuksia selviteltiin. Osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että vaikka vakavia ongelmia ei ole, kannattaa luoda hyviä käytäntöjä ajoissa ennen kuin pahoja ongelmia syntyy. Kokouksessa todettiin, että näitä ongelmia ei ratkaista sääntöjen kautta tai STM:n ohjauksella vaan syöpälääkäreiden ja -klinikoiden yhteistyöllä.

Entä muuttaako yksityisen syövänhoidon laajeneminen käytäntöjä julkisella puolella?

- Potilaalle pitää selvittää yhä tarkemmin ja paremmin, miksi on päädytty kulloiseenkin hoitoratkaisuun. Se on varmasti hyvä asia, Saarto pohtii.