Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan aikaisessa vaiheessa aloitettu tehohoitopotilaan fysio- ja toimintaterapia lupaa parempaa toimintakuntoa kotiuttamisvaiheessa. Varhainen kuntouttaminen vähentää myös hengityslaitehoidon tarvetta ja lyhentää sekavuuden kestoa.

Aikaisessa vaiheessa aloitettu tehohoitopotilaan fysio- ja toimintaterapia lupaa parempaa toimintakuntoa kotiuttamisvaiheessa. Varhainen kuntouttaminen vähentää myös hengityslaitehoidon tarvetta ja lyhentää sekavuuden kestoa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa tutkittiin 104:ää potilasta.

Chicagon ja Iowan yliopistosairaaloissa tutkitut potilaat olivat olleet hengityslaitteessa alle 72 tuntia ja heidän arvioitiin tarvitsevan apua hengittämiseen vielä ainakin 24 tunnin ajan. Ennen tehohoidon tarvetta tutkittavat pystyivät fyysisesti itsenäiseen toimintaan.

Potilaiden rauhoittava lääkitys keskeytettiin päivittäin fysio- ja toimintaterapiasessioiden ajaksi. Satunnaistetussa seurantaryhmässä rauhoittava lääkitys keskeytettiin, mutta potilaat eivät saaneet terapiaa.

Yhdessä 498:sta terapiatuokiosta toiminnasta todettiin olevan haittavaikutusta. Toiminta jouduttiin keskeyttämään 19 kerralla potilaan epävakaan tilan takia.

Kotiutettaessa 29 potilaan (59 prosenttia tutkituista) toimintakunto oli palautunut tehohoitoa edeltäneelle tasolle. Kuntomittareina käytettiin kävelykykyä ja kuuden erilaisen arkiaktiviteetin suorittamista. Seurantaryhmässä samaan ylsi 19 potilasta (35 prosenttia tutkituista).

Tutkijoiden mukaan kehon mobilisointi yhdistettynä rauhoittavan lääkityksen taukoihin kriittisen sairauden alkupäivinä oli turvallista ja hyvin siedettyä. Sen tuloksena potilaat olivat paremmassa toimintakunnossa sairaalasta lähtiessään kuin standardihoitoa saaneet. Lisäksi sekavuustilat kestivät lyhyemmän aikaa ja hengityslaitteen tarvetta oli hieman vähemmän 28 päivän sairaalassaolon aikana.

Tutkimus julkaistiin The Lancetissa.

Jaana Ahlblad