– Tärkeää on luottamus tiimiin ja siihen, että jokainen tekee oman työnsä, Töölön sairaalan traumatiimin jäsen toteaa. Yhteistyö vaatii järjestelmällisyyttä ja sujuvaa kommunikaatiota.

– Tärkeää on luottamus tiimiin ja siihen, että jokainen tekee oman työnsä, Töölön sairaalan traumatiimin jäsen toteaa. Yhteistyö vaatii järjestelmällisyyttä ja sujuvaa kommunikaatiota.

Töölön sairaalan tapaturma-­asemalla on rauhallinen ­aamu. Aulassa odottaa muutama omin jaloin paikalle tullut potilas. Paarihuoneessa hoitajat huolehtivat viidestä paareilla tuodusta potilaasta.

Ensihoitohuoneen sängyt ovat nyt ­tyhjillään. Täällä hoidetaan kaikkein vaikeimmin vammautuneet traumapotilaat sekä neurokirurgista hoitoa vaativia ja pahoja palovammoja saaneita potilaita. Traumahälytyksen aiheuttavia potilaita kertyy vuoden aikana noin 400.

– Joskus kuluu viikko ilman ainuttakaan traumapotilasta. Joillekin päiville heitä saattaa osua seitsemän, sanoo traumahoitajan vuoroa tekevä sairaanhoitaja Juhapetteri Jääskeläinen.

Traumahoitajan vastuulla on traumahälytyksen tekeminen ensihoitoyksikön VIRVE-puhelimeen soittaman ennakkoilmoituksen perusteella. Kun hälytys on tehty, traumatiimiläiset pukeutuvat ensihoitohuoneen ulkopuolella naulakossa roikkuviin liiveihin.

Potilasta odotellessa

Traumatiimi koostuu erikoistuvista sairaalalääkäreistä ja kokeneista sairaanhoitajista. Tiimin kokoonpano riippuu siitä, keitä lääkäreitä ja hoitajia vuoroon sattuu osumaan. Taustatukea on saatavilla seniorilääkäreiltä. Tarpeen vaatiessa paikalle voidaan hälyttää myös neuro-, plastiikka- tai käsikirurgi.

VIRVE-puhelin pysyy nyt hiljaisena, mutta traumajohtajan vuorossa olevalla sairaalalääkäri Olli Komulaisella riittää töitä. Hän vastaa kaikkien paareilla tuotavien potilaiden tutkimisesta ja hoitopäätöksistä.

– Kun traumahälytys tehdään, muut tehtävät keskeytetään. Ennakkoilmoituksen ja potilaan saapumisen väliin jäävänä aikana muut potilaat pyritään hoitamaan sellaiseen kuntoon, että he pystyvät odottamaan. Tarpeen vaatiessa voidaan pyytää etupuolelta lääkäriä avuksi.

Protokolla toimii

Traumapotilaan hoito on järjestelmällistä. Ensihoitohuoneessa voi olla potilasta vastaanottamassa yli kymmenen henkilöä ja lisäksi opiskelijoita, joten jokaisen on tiedettävä oma paikkansa.

Kun potilas tuodaan paikalle, traumajohtaja tekee ensiarvion potilaan ilmateiden ja verenkierron tilasta sekä mahdollisesti henkeä uhkaavista vammoista.

Ensiarvion jälkeen tiimi kuuntelee ­ensihoitoyksikön raportin vammamekanismista, potilaalle tehdyistä hoitotoimenpiteistä, potilaan kunnosta tavattaessa sekä perussairauksista. Ensihoito­yksikkö kertoo myös, onko tilanteessa ­ollut mukana poliisi ja ovatko omaiset tietoisia tapahtuneesta.

Potilas saa kipulääkityksen ja hänet siirretään traumapatjalle. Anestesiahoitaja ja kirurginen hoitaja riisuvat potilaan vaatteet, kytkevät hänet valvontalaitteisiin ja kertovat shokkilomaketta täyttävälle hoitajalle, mitä nesteitä potilaalle annetaan.

Anestesia- ja traumalääkärit tekevät varsinaisen tutkimuksen, jossa käydään läpi potilaan hengitystiet, hengitys, ­verenkierto, neurologinen tila ja vammamekanismi. Jos potilas on tajuissaan, ­häneltä kysytään vointia ja tietoa mahdollisista allergioista.

Traumajohtaja kertoo löydöksistä ­ääneen, jolloin informaatio kulkee koko tiimille. Traumajohtaja tekee myös päätökset hoitotoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen potilaan henkeä uhkaavan tilan poistamiseksi.

Kaikki tapahtuu järjestelmällisesti, mutta eri toiminnot tapahtuvat päällekkäin. Tilanne voi kestää kymmenestä minuutista pariin tuntiin.

– Tärkeää on luottamus tiimiin ja siihen, että jokainen tekee oman työnsä, traumahoitaja Jääskeläinen toteaa.

Lue koko juttu perjantaina 27.5. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Tiina Lautala
Kuva: Mikko Käkelä