Ammatillisuus on lääkärin ammattitaidon perusasioita, arvokas työväline ja myös suoja. Tunteet ja niiden työstäminen ovat tärkeä osa sitä.

Psykoanalyytikko

Pirkko Siltala

asettaa potilastyössä lähtökohdaksi sen, että ruumiillinen sairaus sisältää aina potilaan vastaanottamisen kokonaisvaltaisesti. Tähän sisältyvät myös tunteet, joita potilas lääkärissä herättää. Niiden ymmärtäminen on avain vuorovaikutuksen ytimeen.

- Kysymys on siitä, miten avoimesti lääkäri voi eläytyä ja kuunnella potilasta ja miten hän itse lääkärinä työskentelee potilaan herättämien tunteiden kanssa, niitä sisäisesti työstäen, kokenut työnohjaaja Siltala sanoo.

- Lääkärin mieli - tunteet, ajatukset, mielikuvat, sanat joita hän miettii mielessään - on hyvin tärkeä työväline. Se sisältää paljon muuta kuin lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen.

Tunteita käytetään eläytymiseen ja ymmärtämiseen. Omien tunteiden tunnistaminen ja työstäminen ovat perusta, jonka avulla löytyvät myös sopivat rajat vuorovaikutukselle.

Monimuotoinen vuorovaikutus

Lääkärin vastatunteita liittyy niin sanalliseen kuin sanattomaan vuorovaikutukseen, potilaan tapaan olla lääkärin kanssa. Nämä tunteet ovat jokaisen potilaan kanssa yksilöllisiä.

- Se että herää tunteita, mielikuvia, omia muistoja, kuuluu asiaan. Ne on tärkeää ottaa vastaan ja oppia työstämään vuorovaikutuksen ja potilaan parhaaksi, Pirkko Siltala sanoo.

- Se voi auttaa myös lääketieteellisessä diagnostiikassa ja hoidossa. Hoidetaan koko ihmistä.

Vuorovaikutukseen sisältyy myös tieto potilaan elämäntilanteesta ja historiasta. Epikriisin lukeminenkin herättää mielikuvia ja tunteita. Potilaan ruumiillinen tutkiminen on sekin vuorovaikutusta. Se edellyttää lääkäriltä ammatillisuutta, omien tunteiden tutkimista: olenko tässä välinpitämättömästi, asiallisesti, lempeästi, kovakouraisesti.

Siltala muistuttaa, että potilaan ja lääkärin vuorovaikutuksessa on kaksi ihmistä - ei subjekti ja objekti. Myös potilas havainnoi hyvin herkästi lääkärin sanatonta ilmaisua, äänensävyjä, lähestymistä ja vetäytymistä, silmiin katsomista.

- Se, millä tavalla lääkäri on vuorovaikutuksessa eleillä ja ilmeillä, merkitsee potilaalle paljon ja herättää hänessä tunteita, hän toteaa.

- Ikävä kyllä nykyään joutuu tekemään työtä tietokoneella, vaikka potilas on paikalla. Pahimmillaan se on vuorovaikutusta vain tietokoneen, ei potilaan kanssa.

Ammatillisuus asettaa rajoja

Pirkko Siltala korostaa, että ammatillisuus on arvokas asia: se on rooli, suoja ja työväline. Siihen kuuluu myös rajojen vetäminen.

- Lääkäri saattaa eläytyä helpommin potilaaseen, joka on samanikäinen tai samassa elämäntilanteessa kuin hän itse. Joskus tämä voi johtaa siihen, että lääkäri rupeaa hallitsemaan potilasta ja järjestämään tämän elämää. Siinä kulkee raja. Lääkärin tehtävänä on auttaa potilasta itse työstämään sairauttaan.

Lääkärin ammattiin ei kuulu omista asioista kertominen potilaalle, vaikka yhteistä olisikin. Se estää potilasta olemasta potilas, muistuttaa Siltala.

Vihamielinen ja syyttelevä potilas herättää helposti vastavihamielisyyttä. Se voi tulla esiin lääkärin liikkeissä, eleissä tai vaikkapa kovakouraisessa tutkimistavassa. Se voi myös saada lääkärin vetäytymään vuorovaikutuksesta.

- Vihan tunteiden tunnistaminen ja työstäminen on tärkeää: potilas saa olla vihainen, mutta lääkärin on säilytettävä ammatillisuutensa.

Myös ihastuminen potilaaseen on osattava työstää ja hallita vetäytymättä. Nämäkin tunteet ovat olemassa, ja hallittuina ne voivat vaikuttaa niin, että syntyy hyvä vuorovaikutus - ammatillisesti.

- On ihan luonnollista ihastua tai vihastua potilaaseen, jopa rakastua kun hoitosuhde on pitkä. Mutta ammatillisuus estää näiden tunteiden toteuttamisen. Jos ihastuminen näkyy liikaa ja alkaa hallita hoitotilannetta, raja on ylitetty.

Vaikeissa tilanteissa potilas tarvitsee avointa ja luontevaa eläytymistä, mutta ammatillisuuteen kuuluu myös huolenpito ja potilaan kannattelu. Lääkärin on oltava vastuullinen työssään, varsinkin silloin kun potilas ei pysty vastaamaan itsestään.

- Potilaan tilanteeseen eläytyvälle lääkärille voi tulla kyynel silmäkulmaan, mutta itkeminen potilaan kanssa saattaa johtaa siihen, että potilas ei enää luota lääkäriin, Siltala pohtii.

- Diagnoosista järkyttyneelle potilaalle huolenpitoa on eläytyvä äänensävy, katse tai käden paneminen olalle. On myös tärkeää huolehtia, miten potilas selviytyy vastaanotolta eteenpäin, eikä vain sulkea ovea hänen perässään.

Kun rajat alkavat tulla vastaan

Hyvässä vuorovaikutuksessa toimiva hoitotiimi on tärkeä ammatillinen tuki, joka voi ottaa asian esiin, jos ammatillisuuden rajat alkavat tulla liian lähelle. Pirkko Siltalan mielestä tiimiä kannattaa arvostaa, joskaan kaikki eivät pysty ottamaan vastaan sen apua.

- Jos lääkäri huomaa ylittäneensä ammatillisuuden rajan, oli se sitten vihastumista tai vetäytymistä, hän voi pyytää potilaalta anteeksi. Se vaatii keskustelua potilaan kanssa, ei paisuttaen, vaan asiallisesti. Sen jälkeen on kyllä lääkärillä itsetutkiskelun paikka, joko itsekseen tai jonkun toisen kanssa.

Joskus potilas pyrkii tulemaan liian lähelle lääkäriä, kyselee yksityisasioita tai soittelee usein. Sähköposti voi helposti houkutella lähtemään mukaan kirjeenvaihtoon. Ystävyyssuhde potilaan kanssa olisi vaativa tilanne hoitosuhteessa, koska siinä kadottaisi "hyvän vierauden", välimatkan, jonka avulla voi syntyä turvallinen vuorovaikutussuhde.

- Tällöin on tärkeää ottaa potilaan kanssa asia esiin kasvotusten ja pohtia yhdessä, mitä hän kaipaa, sanoo Siltala.

- Lääkärin asia on pitää huolta omasta ammatillisuudestaan, vaikka se tuottaisi potilaalle pettymyksen. Potilaalle voi sanoa, että ammatillinen suhde on niin tärkeä, että se menee minulla lääkärinä edelle muusta.

On myös tärkeää työstää ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta: ne kuuluvat lääkärin työhön.

- Hämmennyksen ja avuttomuudenkin tunteen on annettava olla mukana, kunhan ne eivät hallitse. Avuttomuutta ei myöskään pidä peittää kaikkivoipaisuudella.

Hyvästä vuorovaikutuksesta hyvä hoitosuhde

Ilman tunteita hoitosuhde ei Pirkko Siltalan mielestä voi olla tyydyttävä kummallekaan. Hyvä, eläytymiseen ja tunteiden työstämiseen pohjaava vuorovaikutus vaikuttaa kaikkiin ratkaisuihin ja lisää myös lääketieteellistä ammattitaitoa. Diagnoosikin on parasta antaa vuorovaikutuksessa, kun potilas tulee vastaanotolle.

- Sähköposti tai tekstiviesti ei sovi diagnoosin kertomiseen, varsinkaan huonon, sillä silloin potilas jää yksin ahdistuksen ja pelkonsa kanssa. Hänen pitäisi vähintäänkin voida ottaa yhteyttä heti.

Siltala kertoo esimerkin kirurgista, joka panee potilaan istumaan vastapäätä, ottaa tämän molemmat kädet käsiinsä, katsoo silmiin ja kertoo vakavan diagnoosin.

- Mielen ja ruumiin vuorovaikutus, katse ja kosketus, rauhoittaa. Aikaa varataan niin, että potilaan ahdistusta voidaan alkaa käsitellä, ja potilas voi ottaa myöhemmin yhteyttä. Tällä rakennetaan myös tulevaa hoitoa, sitä miten potilas siihen antautuu.

Potilas tarvitsisi enemmän eläytymistä myös tilanteessa, jossa hän menettää elimen tai muun osan kehostaan. Kuitenkin jotkin elimet, kuten rinta, kohtu tai eturauhanen, ovat tärkeitä identiteetille. Asian vähättely on lääkäriltä ammatillisen rajan ylitys.

- Yleensä vain todetaan, että otetaan se pois, eikä pysähdytä miettimään, mitä se potilaalle merkitsee, kritisoi Pirkko Siltala.

- Silloin potilaskin ohittaa asian, ja hänelle jää loppuelämäkseen tyhjä kohta, jota hän ei uskalla ajatella. Jos lääkäri ottaa asian esille, potilaskin lähtee mukaan pohtimaan asiaa. Sen jälkeen uuden ruumiinkuvan rakentaminen onnistuu paremmin.

"Kyyneleet tulivat silmiini, kun mietin miehen kanssa sanoja, joilla kertoa asia lapselle."

"Otin potilaan tyttären marsun hoiviini, kun sitä ei saanut viedä sijoituspaikkaan."

Nimettömän lääkärin kertomaa

"Hän haluaa välillä lääkärin, joka tarkastaa hänen ihonsa, ja välillä kuuntelijan, jolle hän kertoo naissuhteensa."

"Hän soitteli minulle kotiin ja lapsenikin tiesivät hänen asiansa."

Nimettömän lääkärin kertomaa