Tupakka, asbesti ja alkoholi syöpävaarallisin yhdistelmä
Syöpävaarassa on suuria eroja eri ammattien välillä. Pohjoismaisilla miehillä syöpiä on erityisen paljon tarjoilijan ammatissa.
Syöpävaarassa on suuria eroja eri ammattien välillä. Pohjoismaisilla miehillä syöpiä on erityisen paljon tarjoilijan ammatissa. Miestarjoilijoilla esiintyy eniten kurkunpää-, suu-, maksa-, kieli-, keuhko-, virtsarakko- ja peräsuolisyöpää. Naisilla yleisintä syöpätyyppiä, rintasyöpää, esiintyy eniten korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa.
- Ammateissa, joissa on hyväksyttävämpää tupakoida ja nauttia alkoholia, on kohonnut vaara sairastua syöpään. Rintasyövän esiintyvyyttä selittää se, että koulutetut naiset synnyttävät myöhemmin ja vähemmän lapsia, kuin vähän kouluttautuneet naiset, professori Eero Pukkala kertoo. Pukkala johtaa suurta pohjoismaista syöpätutkimusta, josta tiedot on kerätty.
Suomessa korkeimman syöpäriskin ammatteja ovat kaivosmies ja merimies. Riskiä selittävät sekä elämäntapatekijät että työpaikan altisteet.
Eturauhasen syövässä, suolistosyövässä ja aivokasvaimissa ei ollut suuria eroja eri ammattien välillä. Virtsarakon syöpä, jota tavataan paljon esimerkiksi tupakkateollisuuden työntekijöillä, johtuu todennäköisesti työympäristön altisteista.
Pienimmän syöpävaaran ammatteja ovat maanviljelijä, puutarhuri, kalastaja ja metsuri. Toisaalta ulkona työskentelevillä on korkea huulisyövän vaara.
Myös papit, opettajat ja lääkärit ovat alhaisen syöpäriskin ammatteja.
- Aineiston pohjalta voi päätellä, että tiettyihin syöpiin sairastumisella on edelleen hyvin voimakas yhteys yhteiskunnaliiseen asemaan, Pukkala sanoo.
Aina ei sosiaalinen asema suojaa. Sisätöistä aurinkoon pyyhältävä opettaja ja itsensä etelänmatkoilla toistuvasti polttava lääkäri saa muita useammin ihomelanooman.
Suuressa pohjoismaisessa tutkimuksessa kerättiin 15 miljoonan ihmisen tiedot ammateittain. 54 ammatin joukosta löytyi 49 syöpätyyppiä ja 2,8 miljoonaa syöpätapausta.
Työtiedot kerättiin väestölaskennoista 1960-luvulta 1990-luvulle Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Seuranta ulottuu vuoteen 2005. Tiedot julkaistaan Acta Oncologica -lehden kesäkuun numerossa.
Jaana Ahlblad