Tupakointia ei voi harjata pois
Tupakoinnin vaikutusta ei voi harjata pois, sanoo kotkalaisten nuorten suunterveyttä ja tupakointikäyttäytymistä tutkinut hammaslääkäri Anna Maria Heikkinen.
Heikkinen havaitsi myös, että hammaslääkärin antama tieto tupakoinnin vaikutuksista suun terveyteen voi edesauttaa nuoren päätöstä tupakoinnin lopettamisesta. Eniten lopettamispäätökseen kuitenkin vaikuttavat paras ystävä, nikotiiniriippuvuus ja nuoren vuorokausityyppisyys.
Kotkan terveyskeskuksessa tehtyyn tutkimukseen osallistui 501 nuorta, iältään 15-16-vuotiaita.
Tutkimukseen osallistuneista nuorista 15 prosentilla oli alkava hampaiden kiinnityskudossairaus. Tupakoivia osallistujista oli 25 prosenttia, ja heillä oli enemmän kiinnityskudossairautta kuin ei-tupakoivilla. Tupakoivilla pojilla oli enemmän kariesta kuin ei-tupakoivilla ja he harjasivat hampaitaan harvemmin kuin tupakoimattomat. Tupakointi näytti heikentävän nuorten hampaiden ja kiinnityskudosten kuntoa myös sen jälkeen, kun plakin ja hampaiden harjauksen vaikutukset oli otettu huomioon.
Tupakoiva kaveri ei kannusta lopettamaan
Nuorista 19 prosenttia lopetti tupakoinnin saamansa terveysvalistuksen jälkeen. Siihen, miten vaikeaa lopettaminen oli, vaikutti erityisesti parhaan ystävän tupakointikäyttäytyminen.
– Jos paras ystävä tupakoi, tupakoinnin lopettaminen oli 7 kertaa vaikeampaa kuin jos hän ei tupakoinut, Heikkinen kertoo.
Osa nuorista oli jo niin vahvasti nikotiiniriippuvaisia, että heidän oli sen vuoksi vaikea lopettaa - vahvasti riippuvaisista vain kolme pystyi lopettamaan.
Kolmas lopettamisen vaikeuteen selvästi vaikuttava tekijä oli nuoren vuorokausityyppisyys: aamutyyppiin kuuluvat - aamuvirkut - nuoret lopettivat tupakoinnin todennäköisemmin kuin iltatyyppiset. Tupakointikäyttäytymisen yhteys vuorokausityyppisyyteen on havaittu aikaisemminkin, mutta yhteyden taustamekanismia ei tiedetä.
Akateeminen terveyskeskus mahdollisti arjen tutkimuksen
Anna Maria Heikkinen teki väitöstutkimuksensa Akateeminen terveyskeskus -tutkijakoulun puitteissa.
– AkaTk teki mahdolliseksi tehdä tutkimusta kliinisen työn ohessa aiheesta, joka on syntynyt omassa työssä tehdyistä arjen havainnoista ja jonka tuloksia voidaan soveltaa käytännön työhön. Potilastyön ja tutkimuksen yhteen sovittamisessa on aina omat paineensa, mutta työnantaja on ollut joustava ja tutkimuksen ohjaajat hyviä", Heikkinen sanoo.
Kuva: Pixmac