Turkulaislääkärit hoitivat potilaita hyökyaaltojen jälkeen sukellussaarella
Turkulainen lääkäripariskunta Liisa ja Sakari Alhopuro perheineen pelastui Thaimaan hyökyaaltojen aiheuttamasta katastrofista, ja heidän lomansa muuttui lääkärintyöksi.
Alhopurot olivat Thaimaassa lomailemassa tyttäriensä luona, jotka ovat syksyn ajan työskennelleet sukellusopettajina lähellä Phuketia sijaitsevalla Raya-saarella. Tapaninpäivän aamuna Liisa Alhopuro oli saaren edustalla sukeltamassa tyttärensä kanssa. Sukeltamaan tulevien turistien veneet eivät olleet vielä saapuneet, joten äiti ja tytär olivat lahdella käytännössä kaksin. Kesken sukelluksen pohjaan alkoi tulla kovia virtoja, ja tytär näytti äidilleen, että on lähdettävä ylös.
Kaksikon pelastivat kumiveneellä Raya Diversin sukeltajat, jotka näkivät heidän oranssin merkkipallonsa ja lähtivät henkensä riskeeraten heitä hakemaan.
- Kaikki tapahtui tosi nopeasti. Kun ensimmäisen kerran katsoin rannalle, kaikki talot olivat menneet matalaksi. Vasta silloin tajusi, mikä voima aalloissa todella oli, Liisa Alhopuro kertoo.
Aallot veivät tiilistä muurattua sukelluskoulua myöten kaikki rannan rakennukset.
- Koko lahti oli täynnä sementtiseiniä, kaappeja, tuoleja, sukellustavaroita ja laudankappaleita.
Liisa Alhopuro, hänen tyttärensä ja apuun tulleet sukeltajat olivat merellä kolmisen tuntia ennen kuin pystyivät menemään rantaan ja siitä edelleen korkeammalle saaren keskiosaan, minne ihmiset siltä puolelta saarta oli evakuoitu.
Alhopuron toinen tytär pelastautui rannalta tajuttuaan, että meressä on tapahtumassa jotain, ja lähti kiipeämään ylöspäin saaren keskiosaan. Ensimmäisen hyökyaallon aikana tytär roikkui jonkun rakennuksen katossa ja pääsi sitten juoksemaan ylemmäksi. Sen jälkeen koko rakennus oli hävinnyt.
Loukkaantuneet kerääntyivät hotellille
Sakari Alhopuro ja perheen poika olivat hyökyaaltojen tullessa muutaman kilometrin päässä saaren toisella puolella, korkeammalla. Siellä olevalle hotellille alkoi kerääntyä loukkaantuneita, joita Sakari Alhopuro hoiti ensin yksin tapaninpäivänä ja seuraavana päivänä Liisa Alhopuron kanssa.
Hyökyaallon mukana saarelta katosi englantilainen nainen. Merestä saatiin pelastetuksi sokissa ollut mies, joka oli täynnä pintahaavoja. Hänet onnistuttiin saamaan sairaalahoitoon Phuketiin.
Alhopurojen mukaan muut saarella olleet säästyivät suurilta vammoilta, mutta monilla oli pintahaavoja heidän raahauduttuaan veden mukana. Hoitoon tuli myös potilaita, joille oli noussut korkea kuume.
- Meillä oli onneksi kipulääkkeitä sekä suolisto- ja ihoantibiootteja. Saarella olleilla turisteilla oli myös itsellään jonkin verran lääkkeitä, joista autoimme heitä valitsemaan sopivia. Sidetarpeita meillä sen sijaan ei ollut. Sukelluskoulussa oli ensiaputarvikkeita, mutta sukelluskoulu kaikkinensa meni mereen, Liisa Alhopuro kertoo.
- Joka kerta pitäisi olla ensiapuvarustus mukana, kun jonnekin lähtee. Koskaan ei tiedä, milloin joutuu tosi paikan eteen, Sakari Alhopuro miettii.
Alhopurot kiittävät Raya Diversin nuoria sukelluksen opettajia todella ammattitaitoisesta ja pätevästä toiminnasta katastrofin aikana ja sen jälkeen. He organisoivat paikallisen väestön ja turistien pelastustoimet saarella ja seurasivat tilanteen kehittymistä laivaston kanssa.
- Näillä nuorilla sukelluksen opettajilla on valtavan hyvä koulutus äärimmäisyystilanteisiin, sanoo Liisa Alhopuro.
Paljon syviä, infektoituneita haavoja
Phuketiin päästyään Alhopurot kävivät keskiviikkona kahdessa suuressa sairaalassa katsomassa suomalaisia potilaita, joita tapasivat kolmisenkymmentä.
Monilla potilailla oli heidän mukaansa paljon syviä infektoituneita haavoja, joissa oli sisällä mutaa, likaa tai korallinkappaleita. Potilaita yritettiinkin siirtää Suomeen mahdollisimman pian.
Phuketilaiset sairaalat olivat ääriään myöten täynnä potilaita, ja kaaos oli täydellinen tapaninpäivän jälkeisenä tiistaina. Sen jälkeen tilanne alkoi Sakari Alhopuron mukaan olla jo paremmin hallinnassa, kun suuri määrä potilaita evakuoitiin kotimaihinsa.
Suomalaista lääkintähenkilökuntaa kiersi jo keskiviikkona Phuketin sairaaloissa.
- He olivat täydessä työssä. Me olimme siellä vain keskustelu- ja tulkkiapuna, Sakari Alhopuro toteaa.
Hoitajat kävivätkin varta vasten pyytämässä Alhopuroja monien suomalaispotilaiden luo juttelemaan. Koska paikallisten englannintaito on rajallinen, potilaat eivät olleet juurikaan päässeet puhumaan tilanteesta ja olivat levottomia ja huolestuneita, vaikka olisivat olleet kohtuullisen hyväkuntoisiakin.
- Surullisinta oli, että useimmat joiden kanssa keskustelimme, olivat kadottaneet perheenjäseniään tai sukulaisiaan, kertoo Sakari Alhopuro, joka jo tuolloin arvioi vähäisiksi kadonneiden mahdollisuudet löytyä elossa. Osa kadonneista on huuhtoutunut mereen, osa jäänyt hiekan alle.
- Meidän rannoilla hiekkaa lähti yli metrin paksuinen kerros ja ajautui metsään, jonne oli varmaan mennyt myös ihmisiä.
Sakari Alhopuro arvioi jo muutamia päiviä onnettomuuden jälkeen, että menehtyneiden määrä kasvaa paljon aluksi ilmoitettua suuremmaksi, mutta muistuttaa Thaimaan silti selvinneen katastrofista paljon vähemmällä kuin Indonesia ja Sri Lanka.
Jos hävityksen suuruusluokka selvisi hitaasti Suomessa, oli tilanne hänen mukaansa yhtä lailla epäselvä myös Thaimaassa, koska monilla kokonaan tuhoutuneilla suurilla alueilla raivaus pystyttiin aloittamaan vasta tiistaina ja keskiviikkona.
