Potilaat tapaavat psykiatria vain harvoin eikä lääkehoitokaan aina toteudu toivotulla tavalla.

Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus selvitti masennuspotilaiden hoidon toteutumista. Tutkimuksen mukaan pahimmat puutteet ovat hoidon seurannassa.

Potilaat tapaavat psykiatria vain harvoin eikä lääkehoitokaan aina toteudu toivotulla tavalla.

Tutkimuksen mukaan depressiolääkkeiden käyttö on varsin konservatiivista. 84 prosenttia potilaista sai depressiolääkitystä, ja 11 prosentilla se oli lääkkeen asianmukaista hoitotasoa selvästi alemmilla annoksilla.

Hoitojakson aikana potilaat pääsivät psykiatrin vastaanotolle harvoin, keskimäärin kaksi kertaa, mutta muiden työntekijöiden puheille selvästi useammin.

Ensiksi aloitettu lääke vaihdettiin toiseen vain noin joka viidennellä. 7 prosenttia masennuslääkettä saaneista sai kahta lääkettä samanaikaisesti. Lääkityksestä kieltäytyminen oli tavallisin syy masennuslääkehoidon puuttumiseen.

Riskipotilaiden löytäminen vaikeaa

LL Heikki Rytsälän tutkimuksessa potilaiden toimintakyky ja sosiaalinen sopeutuminen paranivat 18 kuukauden seuranta-aikana samanaikaisesti depressiosta toipumisen myötä. Toimintakyvyn palautumiseen vaikuttivat masennuksen vaikeusaste, aiemmat ja hoidon aikaiset uudet masennusjaksot, täyden toipumisen saavuttamattomuus ja masentuneena vietetty aika.

Samanaikaisilla psyykkisillä häiriöillä, persoonallisuuden piirteillä ja koetulla sosiaalisella tuella oli myös vaikutusta.

– Tulosten mukaan depressiopotilaat saavat osin riittävää masennuslääkitystä, mutta hoidon intensiteetissä ja seurannassa oli ongelmia. On haasteellista löytää suurimmassa toimintakykynsä menettämisvaarassa olevat potilaat ja tarjota heille riittävää ja vaikuttavaa hoitoa. Rytsälä sanoo.

Väitöstutkimus perustuu Vantaa Depression Studyn aineistoon. Tutkimusaineisto käsitti 803 henkilöä, jotka olivat 20–59-vuotiaita.

Miia Soininen