Keuhkosairauksien professori Vuokko Kinnula on huolestunut siitä, että lääketieteellisen tutkimuksen EVO-rahat ovat vähenemässä. EVO-rahoitus on auttanut erityisesti tutkijalähtöistä kliinistä tutkimusta.

- Valtakunnallinen tutkijakoulu ei tunnu aina innostavan kliinikoita, mahdollisesti pienen palkan vuoksi. Oma tutkimusryhmäni on onneksi saanut TEKES SHOK -rahoituksen lähivuosiksi, kertoo

Maud Kuistilan

palkinnon saanut Vuokko Kinnula.

Kinnula on ohjannut väitöskirjatutkimuksia sekä Oulun että Helsingin keuhkoyksiköissä. Vain vajaa kolmasosa tutkijoista on jatkanut työtä dosentuuriin saakka, sillä tutkimuksen yhdistäminen kliiniseen työhön on vaikeaa.

- Nykyinen lyhytjännitteinen ja suoritekeskeisen sairaalamaailma ei ymmärrä, että lääkärien tekemä tutkimus toisi alalle kriittistä ajattelua ja parantaisi sekä motivaatiota että uusien hoitomenetelmien käyttöönottoa, Kinnula tähdentää.

Hänen mielestään yhtenä keinona tutkijalähtöisen kliinisen tutkimuksen jatkumiselle olisi tutkimuksesta kiinnostuneille lääkäreille suunnattu virkarakenne. Tällöin kliinikkotutkija pystyisi irrottautumaan tutkimustyöhön täysipainoisesti vuosittain.

Keskiössä keuhkokudossairauksien tutkimus

Vuokko Kinnula on koulutukseltaan sekä keuhkosairauksien että sisätautien erikoislääkäri, ja hän toimi pitkään keuhkosairauksien professorina ja ylilääkärinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Helsinkiin hän siirtyi vuonna 2003. Alun perin Kinnula valmistui filosofian lisensiaatiksi pääaineenaan biokemia.

Kinnulan mielestä tauteja tutkiessa biokemian pohjakoulutuksesta on ollut hyötyä. Kliinikon koulutuksen ansiosta kuitenkin ymmärtää, mitä kannattaa tutkia.

Kinnula on suuntautunut keuhkokudoksen sairauksien tutkimiseen, ensin keuhkofibroosiin ja nykyään keuhkoahtaumatautiin ja sen varhaisiin merkkiaineisiin.

- Idiopaattinen keuhkofibroosi on harvinainen, aggressiivinen ja etenevä tauti, johon ei ole tällä hetkellä muuta hoitoa kuin keuhkonsiirto. Siihen on kehitteillä useitakin lääkemolekyylejä, mutta toistaiseksi mitkään niistä eivät ole vaikuttaneet potilaan ennusteeseen.