Saako työterveyshuollosta aivodopingia vai kuuntelijan työpaineilleen? Työterveyshuolto on julkisuudessa ratkaisijan asemassa, kun on kyse työurista tai työkyvystä. Miltä vaatimukset näyttävät työterveyslääkärin silmin?

Saako työterveyshuollosta aivodopingia vai kuuntelijan työpaineilleen? Työterveyshuolto on julkisuudessa ratkaisijan asemassa, kun on kyse työurista tai työkyvystä. Miltä vaatimukset näyttävät työterveyslääkärin silmin?

– Jos yrityksen tavoitteena on hyvinvoiva henkilöstö, on työterveyslääkärin helppo tehdä työtään, vastaa Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen puheenjohtaja Riitta Sauni.

Työelämän huonontumisesta, työssä käyvien henkisestä kuormittumisesta ja toisaalta tarpeesta pidentää työuria puhutaan paljon. Työuupumus ja masennus vievät väkeä ennenaikaiselle eläkkeelle, uni- ja masennuslääkkeitä kuluu yhä enemmän, työpaikkojen ilmapiiriongelmista kerrotaan ahdistavia tarinoita.

Maaliskuun alussa kolmikantainen työterveyshuoltotyöryhmä esitti, että työterveyshuollon painopiste on asetettava työkyvyn edistämiseen ja työurien pidentämiseen. Suuria tavoitteita.

Työterveyslääkäri ei silti näe tilannetta toivottomana: paljon on tehtävissä ja paljon jo tehdäänkin.

– Masennukseen työelämässä on selvästi havahduttu. Tietoisuus on lisääntynyt ja nyt opetellaan hoitamaan aktiivisesti uupumusta ja masennusta, näkee Työterveyslaitoksen erikoislääkäri ja Keskon vastaava työterveyslääkäri Helena Rossi.

Työelämä ei yksin syyllinen

Helena Rossi on ollut kouluttamassa valtakunnallisesti työterveyshuollon henkilöstöä masennuksen hyvään hoitokäytäntöön Työterveyslaitoksen sivuvirkansa nimissä.

Hän ei lähtisi suoraan syyttämään työelämää masennuksesta. Paremminkin on niin päin, että masentuneita on ollut aina, mutta nykyajan kiivastahtisessa työelämässä heidän on vaikeampi pysytellä mukana.

– Työelämä on muuttunut: kiire on lisääntynyt, työ tullut pirstaleisemmaksi ja on paljon uuden oppimista. Väsyneet ihmiset eivät pärjää yhtä hyvin ja uupuneena vuorovaikutustaidot voivat kärsiä. Asiat nähdään negatiivisesti, herkistytään, asioista ja sanomisista tulee henkilökohtaisia ja siitä voi seurata jopa työyhteisötason konflikteja. Siksi niihin puuttuminen ja yksilöiden hoitaminen on tärkeää. Samalla palvellaan koko työyhteisöä, pohtii Rossi.

Samalle kartalle hoidon suhteen

Sauni näkee, että työterveyslääkärin on helppo tehdä työtään, kun työnantajalla ja työterveyshuollolla on yhteiset tavoitteet. Helpommin ne löytyvät, kun asioista keskustellaan kylliksi.

– Jos yrityksen tavoite on taloudellisen tuloksen tekeminen hinnalla millä hyvänsä, työterveyshuollon on aika vaikea puhua työhyvinvoinnista.

Tällaisiakin työnantajia löytyy, vaikka on olemassa terveystaloustieteellistä näyttöä siitä, että työterveyshuoltoon paneutuminen on taloudellisesti kannattavaa.

Helena Rossi uskoo, että kun toimijoita on nyt koulutettu valtakunnallisesti, väki alkaa päästä samalle kartalle työuupumuksen ja masennuksen hoidon suhteen.

– Nykyään ollaan tietoisia siitä, mitkä tekijät ajavat henkiseen huonovointisuuteen ja psyykkiseen oireiluun. Joudumme tarvelähtöisesti arvioimaan henkistä kuormitusta paljon enemmän kuin fyysistä kuormitusta, Rossi sanoo.

Selvä ei aivodopingille

Hiljattain julkisuutta saivat väitteet dementia- ja ADHD-lääkkeiden käytöstä epäinhimillisen tiukkatahtisessa työssä.

– Ei minun eikä kenenkään tuntemani kollegan tietoon ole tullut sellaista. Sehän olisi lääkkeiden väärinkäyttöä. En usko että sellaista tapahtuu Suomessa, hämmästelee Sauni.

Myöskään Keskon Helena Rossi ei usko väitteen todenmukaisuuteen.

– Noita lääkkeitä ei edes saa ilman laajoja diagnostisia tutkimuksia. Olisi hoitovirhe määrätä niitä muuten. Lisäksi ihmiset ovat suhtautuvat varauksellisesti lääkkeiden käyttöön, vaikka esimerkiksi IT-alalla mennään tiukoilla, Rossi sanoo.

Unilääkkeitä ihmiset Rossin mukaan pyytävät ja käyttävät. Taustalla on kiirettä ja stressiä, mutta toisaalta myös huonoja elämäntapoja, liikkumattomuutta ja päihteitä. Myös masennuslääkkeitä käytetään paljon.

teksti Anne Seppänen
kuva: Kuvapörssi / BrandX

Lue koko juttu perjantaina 29.4. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.