Jos parhaasta yrityksestä huolimatta epäonnistuu, kukaan ei haasta raastupaan. Välilaskun ehdottamista kannattaa sen sijaan miettiä tarkasti.

Kun lääkäri päätyy auttamaan lentokoneessa äkillisestä sairauskohtauksesta kärsivää, hänen ei tarvitse pohtia vastuuasioita. Jos parhaasta yrityksestä huolimatta epäonnistuu, kukaan ei haasta raastupaan.

Matkustamossa lääkärikutsun kuulevan olisi sen sijaan tärkeää miettiä, onko hänellä tilanteessa tarvittavaa osaamista ja ilmoittautuessa kerrottava, mitä voi potilaan eteen mahdollisesti tehdä. Sitten on kilautettava kollegalle.

Näin painottaa LL Ari Kinnunen, joka on kouluttanut lääkäreitä ensiaputaidoissa noin 20 vuoden ajan. Hän on toimitusjohtaja EMA Group (Emergency Medical Assistance) -yhtiössä, joka antaa lääketieteellistä konsultaatiota Finnairin lentohenkilökunnalle Euroopan lennoil- la satelliittipuhelimen välityksellä.

– Tilanteessa vaaditaan hiukan kärsivällisyyttä, mutta kollegan ohjeita kannattaa odottaa. Tärkeää on myös olla keräämättä suorituspaineita uudessa ympäristössä ja hyväksyä se, että vaikka on erinomainen lääkäri työpaikallaan ja omalla erikoisalallaan, ei tuossa tilanteessa välttämättä voikaan yksin auttaa riittävästi, Kinnunen sanoo.

Finnairilla on EMA:n lisäksi sopimus amerikkalaisen MedAiren kanssa, joten mannertenvälisillä kaukolennoilla puhelun voi joutua käymään englanniksi. Vastuu potilaasta jakautuu: auttamaan ryhtynyt vastaa siitä, että antaa maapäivystäjälle oikeat tiedot ja toisaalta noudattaa saamiaan ohjeita. Maapäivystäjä puolestaan vastaa siitä, että neuvot ovat tilanteessa asianmukaisia ja hyödynnettäviä. Siten kukaan ei yksin joudu koko- naisvastuuseen, Kinnunen selvittää.

Amerikkalaisilla lennoilla pätevät samat säännöt. Kun parhaansa yrittää, lait suojaavat auttajaa.

Välineistö on riittävää

Ari Kinnusen mukaan Finnairin ja muiden eurooppalaisten lentoyhtiöiden ensi- apuvälineistö on tarkoituksenmukaista. Se on samanlaista eri konetyypeissä, ja sitä on kyydissä aina saman verran.

– Olemme ehdottaneet Finnairille, että lennoille pakattaisiin vielä pulssioksimetri, joka on kevyt, edullinen ja vähän paristoja kuluttava laite. Kapillaariveren happikyllästeisyydestä selviäisi, onko kyse todellisesta hapensaantiongelmasta. Ehkä taloustilanteen kohentuessa niitä saadaan koneisiin. Pelkkä välineistö ei kuitenkaan ratkaise hätätilanteen hoitoa, Kinnunen muistuttaa.

Lääkärin kannattaa harkita tarkkaan lääketieteellisen välilaskun suosittelemista.

– Käytä ”mitä sitten -metodia”. Missä on lähin kenttä, jossa lennonjohto puhuu englantia? Millaisen maamatkan päässä on lähin sairaala? Täytyy ajatella sitä, kuinka pian ja millainen hoito lopulta päästään aloittamaan – ei vain sitä, että potilas saadaan pois lennolta.

Jos potilaalla on kammiovärinä eikä verenkierto käynnisty defibrillaattorin avulla, välilasku ei kannata. Potilas menehtyy joka tapauksessa.

Lentohenkilökunnalle on opetettu peruselvytystaidot, mutta Kinnunen suosittaisi heille ennen muuta hätäensiavun hallintaa. Kun matkustaja makaa koneen lattialla eikä häneen voi käyttää Heimlichin otetta, toinen vaihtoehto – mahan painallukset – pitäisi tietää. Samojen oppien kertausta Kinnunen suosittelee myös kaikille lääkäreille.

Jaana Ahlblad
Kuva: Panthermedia