Uudet hoitomenetelmät kuohuttavat Amerikassa
Geeniterapiaan sekä sikiökudoksen käyttöön perustuvat hoitomenetelmät ovat viime aikoina herättäneet voimakasta arvostelua erityisesti Yhdysvalloissa. Uusimmista hoitokokeiluista ja niihin liittyvistä eettisistä ongelmista kertoi amerikkalainen tohtori Ruth Macklin Albert Einstein College of Medicine'stä Helsingissä elokuun alkupuolella pidetyssä Medical Law -kongressissa.
Geeninsiirtokokeiluja ihmisille on tehty vuodesta 1990 lähtien ja useimmiten niiden tavoitteena on ollut uusien keinojen löytäminen syöpää vastaan. Macklin pohdiskeli geeniterapiaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Koska hoidot ovat uusia ja niiden vaikutusmekanismit osin vielä tuntemattomia, liittyy niihin merkittävästi suurempia riskejä kuin perinteisiin hoitomuotoihin. Viime syksynä Amerikassa herätti suurta julkista huomiota tapaus, jossa suhteellisen lievää perinnöllistä tautia sairastanut potilas kuoli geeninsiirron saatuaan.
Periaatteessa merkittävänä, joskin käytännössä vielä varsin teoreettisena ongelmana Macklin piti geeniterapian mahdollisia vaikutuksia hoidettavan henkilön sukusoluihin, jolloin hoito muuttaisi myös hänen ja hänen jälkeläistensä perimää. Iturataan puuttumista on pidetty ainakin toistaiseksi ehdottomasti eettisten periaatteiden vastaisena eivätkä amerikkalaiset viranomaiset hyväksy siihen tähtääviä tutkimuksia, mutta tällaisia tahattomia seurauksia saattaa hänen mukaansa geeniterapian yhteydessä syntyä. Suurin ongelma tässäkin on menetelmien uutuus ja niihin liittyvät monet tuntemattomat kysymykset. Vaikka sairaan geenin poistamista perimästä voitaisiin teoriassa pitää ihanteellisena ratkaisuna, ei meillä vielä pitkiin aikoihin ole riittävästi tietoa perintötekijöiden vaikutuksista ja niiden keskinäisistä riippuvuusmekanismeista tällaisten toimenpiteiden suorittamiseksi.
Geeniterapian käytännön tulokset ihmisillä ovat toistaiseksi olleet varsin vaatimattomia, mutta tutkimuksia tulee Macklinin mielestä rohkeasti jatkaa, kiinnittäen kuitenkin kaikissa kokeissa ja hoidoissa erityistä huomiota eettisiin näkökohtiin. Lupaavimpana uuden hoitomuodon saavutuksena hän piti huhtikuussa 2000 Pariisissa tehtyä koetta, jossa kahden harvinaista kuolemaan johtavaa immuunipuutossairautta potevan vauvan immuniteettijärjestelmä voitiin geeniterapian avulla korjata.
Lumeleikkauksia Parkinson-potilaille
Viime aikoina Yhdysvalloissa ovat herättäneet kohua menetelmät, joita on käytetty Parkinsonin tautia sairastaville potilaille tehdyissä kliinisissä kokeissa. Tutkimuksissa potilaiden aivoihin siirrettiin abortoiduista sikiöistä otettua kudosta. Osalle tutkimukseen osallistuneista tehtiin valeleikkaus, jossa heidän kalloonsa porattiin reikä, mutta kudossiirtoa ei tehty. Kokeessa pyrittiin vastaavanlaiseen verrokkiryhmän käyttöön kuin lääketesteissä lumelääkkeillä.
Koetta pidettiin epäeettisenä, koska turha kirurginen toimenpide loukkaa periaatetta, jonka mukaan tutkimuksiin osallistuvien henkilöiden haitat on minimoitava. Toisaalta kokeen puolustajien mukaan biolääketieteen tutkijat voivat esittää päteviä johtopäätöksiä uusien hoitomuotojen käytöstä vain, jos he ovat käyttäneet parhaita tieteellisiä menetelmiä. Tämä keskustelu ilmentää Macklinin mukaan eettisten periaatteiden ja tutkimusmenetelmien välistä jännitettä.
Tutkimus herätti arvostelua paitsi julkisuudessa myös potilaiden ja heidän omaistensa keskuudessa. Koehenkilöille luvattiin, että valeleikkaukseen joutuneet pääsevät oikeaan kudossiirtoon heti kun tutkimuksen tulokset ovat valmistuneet. Kudossiirron saaneiden koehenkilöiden kuolleisuus oli kuitenkin odotettua suurempi, joten hoitoa ei voitukaan laajentaa. Lumeleikkauksen kokeneet olivat raivoissaan ja katsoivat tulleensa kahteen kertaan huijatuiksi: ensin turhalla leikkauksella ja sitten jäämällä ilman luvattua hoitoa.
