Uusi EU-jäsenmaa Slovenia ei pelkää äkkimuutoksia Terveydenhoitoa hyvinvointivaltion malliin
Viime vuosikymmenellä hajonneen Jugoslavian perillisistä parhaiten myös terveydenhoidossa menestyy 1991 itsenäistynyt piskuinen Slovenia. Suksista ja purjeveneistä kuuluisa kahden miljoonan asukkaan maa on viime keväästä ollut EU:n ja Naton jäsen. EU:n ei uskota mullistavat Slovenian terveydenhoitoa.
Slovenia käyttää rahaa terveydenhuoltoon EU:n keskiarvoa vähemmän. Mutta me käytämme sen viisaasti ja tehokkaasti, sanoo Marko Bitenc, Slovenian Lääkäriliiton Zdravniske zbornice Slovenijen kansainvälisten asioiden varapuheenjohtaja.
Bitenc toimi ZZS:n puheenjohtajana kaksi kautta vuodesta 1996 viime kesäkuuhun eli kahdeksan vuotta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Vladislav Pegan. Kesälomansa viimeisenä päivänä Marko Bitenc vakuuttaa olevansa helpottunut suoritettuaan loppuun luottamustoimisen kahteen kauteen rajoitetun puheenjohtajuuden. Hän jatkaa täysipainoisemmin siviilivirassaan keuhkokirurgina yliopistollisessa keskussairaalassa.
Rahojen on riitettävä
Entisen Jugoslavian vaurain osa Slovenia on eliittiä myös viime vappuna EU:hun liittyneistä 10 maasta. Sen kansatuote asukasta kohti on noin 14000 euroa (Suomi 27 000 e), mikä on 70 prosenttia EU:n keskiarvosta.
- Me käytämme 40 prosenttia vähemmän rahaa terveydenhoitoon kuin EU:ssa keskimäärin. Ja kun poliitikot eivät halua kasvattaa terveysmenojen osuutta kansantuotteesta, tällä on pärjättävä, sanoo Marko Bitenc.
Hänen mukaansa lääkärit ja muu hoitohenkilöstö saavat taiteilla saadakseen rahat riittämään, kun Sloveniassa muun Euroopan tapaan hoitomuodot kehittyvät ja kallistuvat. Bitenc ei usko enää merkittäviä säästöjä, löysyyttä, löytyvän terveydenhoitojärjestelmästä.
- Järjestelmän sisältä säästöjä löytyy korkeintaan 2-3 prosenttia. Jos nykyinen hyvä tilanne halutaan säilyttää, täytyy rahaa saada järjestelmän ulkopuolelta, linjaa Bitenc.
Potilaalle terveydenhoito on ilmaista valtion ja valtion kanssa sopimuksen tehneissä yksityisissä laitoksissa. Rahoitus perustuu pakolliseen sairausvakuutusmaksuun, jota ihminen voi täydentää vapaaehtoisella vakuutuksella.
Julkinen puoli pelaa
Slovenian terveydenhoito muistuttaa aika paljon pohjoismaista mallia: perustana ovat 79 terveyskeskusta. Niiden yläpuolella on 14 sairaalaa, joista kaksi yliopistotasoista keskussairaalaa.
Terveyskeskukset ovat pääosin valtiollisia; yksityisiä on vain pari prosenttia. 1990-luvun alun yksityistämisen jäljiltä noin 450 lääkäriä työskentelee yksityisvastaanotoilla, jotka ovat tehneet sopimuksen valtion kanssa hoidon antamisesta. Aivan yksityisiä on vain vajaa 50 Slovenian 4500 lääkäristä. Hammaslääkäreistä sopimuksen valtion kanssa solmineita ja täysin yksityisiä on enemmän, noin puolet kaikkiaan 1200:sta.
Marko Bitenc pitää sekä perusterveydenhoidon että erikoissairaanhoidon tilaa aika hyvänä, ja ongelmatkin kuulostavat tutuilta.
- Perusterveydenhoito toimii. Lääkäreitä on riittävästi, paitsi joissain paikoin maaseudulla. Loppuun palaminen uhkaa, jos lääkäri joutuu olemaan työssä tai valmiudessa 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa, sanoo Bitenc.
Potilasmäärä lääkäriä kohden voi vaihdella tuhannesta 3 500:aan, mutta palkka on kutakuinkin sama. ZZS on ajanut uudistusta, että suuri väestövastuu näkyisi enemmän palkassa.
- Reilu kolmannes lääkäreistä on niin sanotusti laiskoja, eli saavat saman palkan pienemmällä potilasmäärällä kuin kollegansa. Koska asia koskee niin monia, muutos etenee hitaasti, vaikka se on kokonaisuudelle hyväksi, toteaa Bitenc.
Erikoissairaanhoidossa potilas saa ajan heti, tai jos toimenpiteeseen on jonoa, hänelle annetaan paikka ja aika jonosta. Pahin jono on Marko Bietncin mukaan avosydänleikkauksissa. Pahimmillaan jono oli kaksi vuotta, nyt sitä on onnistuttu lyhentämään lisäpanostuksilla.
Potilaat saavat valita hoitavan lääkärin. Bitenc pitää valinnanvapautta kaksipiippuisena juttuna varsinkin suosituissa hoitomuodoissa. Tunnetuille lääkäreille on jonoa, kun vähemmän tunnetut jäävät vähille potilaille.
- On sanottu, että kaikki jonot poistuisivat ja ihmiset saisivat hoidon Sloveniassa, jos kuka tahansa lääkäri kelpaisi potilaille. Mutta valinnanvapaus on arvokas asia, sanoo Bitenc.
Hän puhuu kauniisti ennalta ehkäisevän terveydenhuollon merkityksestä, mihin on suunnattu noin 15 prosenttia resursseista. Suomalaisittain kuulostaa hyvältä, että lääkärin määrittelemässä riskiryhmässä oleville tehdään oma hoito- ja elintapasuunnitelma.
- Riskiryhmissä tarkkaillaan esimerkiksi kolesterolia ja verenpainetta, ja lääkärillä on velvollisuus laatia henkilökohtainen hoitosuunnitelma. Suurimmat kuolinsyyt liikenneonnettomuuksien jälkeen meillä ovat sepelvaltimo- ja sydänsairaudet, toteaa Bitenc.
Ei mullistusta EU:nmyötä
ZZS:n kansainvälisten asioiden varapuheenjohtajana Marko Bitenc ei ole huolestunut EU:n terveydenhoidon tuomista muutoksista, koska EU:lla ei ole yhtä yhteistä linjaa.
- Kansainvälisissä kokouksissa huomaa ainakin kolme eri tapaa hoitaa terveydenhuolto: Euroopan lounaisosien harjoittama linja, skandinaavinen linja ja englantilainen linja. Ne ovat niin erilaisia, että yhteisen linjan päättäminen vie vuosikymmeniä tai -satoja, naurahtaa Bitenc.
Slovenia on saanut harjoitella isompien kanssa toimeen tuloa Titon Jugoslavian aikaan, joten sloveeneille EU:n tuoma tilanne on Marko Bitencin mukaan tuttu. Aivovuotoonkaan, slovenialaisten lääkäreiden karkaamiseen ulkomaille, hän ei usko.
- Sloveniassa lääkärit ansaitsevat vähemmän kuin esimerkiksi Saksassa, mutta palkan parempi ostovoima tasaa eroa. Sitä paitsi meitä on niin vähän, etteivät lääkäripulasta kärsivät maat usko ratkaisevansa ongelmia slovenialaisilla lääkäreillä vaan pyydystävät isompia kaloja, miettii Bitenc.
Hän uskoo pikemminkin, että Tsekin, Slovakin ja Puolan kaltaisista entisistä sosialistimaista tulee lääkäreitä Sloveniaan. Kielet kun ovat yhteistä slaavilaista kantaa.
Rahanjako tavanomaisenvaikeaa
Sloveniassa terveydenhoidon rahanjako on tavanomaisen vaikeaa. Eri lohkot - yliopisto- ja muuta sairaalat, terveyskeskukset, yksityissektori ja erikoisuutena kylpylät - ovat kaikki sitä mieltä, ettei rahat riitä nykyisen hoitotason ylläpitämiseen. Rahat jaetaan vuosittain eri ryhmien yhteisen neuvotteluelimen esityksestä.
- Viime vuosi meni aivan pieleen rahanjakoneuvotteluissa. Neuvotteluiden piti päättyä syksyllä 2003, mutta ne loppuivat vasta heinäkuussa 2004, päivittelee ZZS:n yhteiskuntasuhteiden osaston päällikkö Elizabeta Bobnar Najzer.
Rahaa jaettiin siis ilman neuvottelutulosta vanhojen laskelmien mukaan, eikä kukaan ollut tyytyväinen. Vaikka slovenialaiset ovat aika taipuvaisia yhteisymmärrykseen, ei konsensusta tänä vuonna löytynyt.
- Slovenian hallitus ilmoitti, ettei tämä voi enää toistua. Eli nyt syksyllä alkavista neuvotteluista täytyy löytyä sopu ennen vuodenvaihdetta, muutoin hallitus päättää rahanjaosta yksipuolisesti, kertoo Bobnar Najzer.
Hän puolustaa suomalaisen korvaan oudolta kuulostavaa kylpylätoimintaa osana terveydenhoitoa.
- Meillä on pitkät perinteet kylpylätoiminnasta ja hyvät kokemukset sen kuntouttavasta vaikutuksesta. Ei ole järkeä ostaa sairaaloihin samaa laitteistoa, joka on jo valmiina kylpylöissä.
Yhteinen kulttuuripiiri
Vaikka Marko Bitenc ei pelkääkään aivovuotoa EU:n myötä, hän tähdentää kansainvälisen yhteistyön merkitystä. ZZS menee mieluusti mukaan kasainvälisiin kokouksiin, kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä katselemaan ja oppia ottamaan. Myös lähialueilla, entisessä Jugoslaviassa, toimitaan.
- Meillä on perinteisesti hyvät suhteet Kroatiaan. Makedonia on toteuttanut oman terveydenhoitojärjestelmän yksi yhteen meidän mallin mukaisesti.
Uutena projektina on Slovenian yhteistyö samaan kulttuuripiirin kuuluvien EU-naapurien Itävallan ja Italian kanssa.
- Yhteistyöprojekti on vasta kokeilu. Mutta koska esimerkiksi Itävallassa työskentelee jo nyt etniseltä taustaltaan slovenialaisia ja monet alueet ovat kaksikielisiä, ei kieli- tai kulttuurieroista synny kuilua. Odotamme yhteistyöltä paljon, sanoo Marko Bitenc.
