Lääkärin on ensi vuonna ilmoitettava suoraan poliisille, jos epäilee lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta. Poliisi näkee tämän nopeuttavan tutkintaa, mutta lääkäristä ilmoittamisvelvollisuus tuntuu painavalta.

Lastensuojelulain muutos tuo lääkäreille taas uuden ilmoitusvelvollisuuden. Lasten ja nuorten parissa toimivalla on ensi vuonna velvollisuus ilmoittaa suoraan poliisille, mikäli hänellä on syytä epäillä alaikäisen joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Lastensuojelulain muutos vuoden 2012 alussa on ollut lääkäreille melkoinen yllätys, sillä siitä on tiedotettu varsin vähän. Ilmoitusvelvollisuus tuntuu painavalta, ja samalla monia epäilyttää, miten yhteistyö paikallispoliisin kanssa ­alkaa sujua.

– Mistä lääkäri voi tietää, onko ”syytä epäillä” -kynnys ylittynyt? Kuinka rankalla koneistolla poliisi lähtee epäilyä selvittämään? Koituuko lapselle tai nuorelle ja hänen perheelleen ilmoituksesta enemmän haittaa kuin hyötyä? pohtii lastenpsykiatri Merja Mäki Tampereen lastenneuvolasta.

– Meille olisi riittänyt oikeus ilmoituksen tekoon, sanoo lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, ­sosiaalipediatri Satu Kivitie-Kallio HYKS:n lastenkli­nikan sosiaalipediatrian ­yksiköstä.

Helsingissä on toiminut jo useita vuosia viranomaistyöryhmä, jossa on poliisin, lastensuojelun ja HYKS:n edustajia. Satu Kivitie-Kallio kertoo, että ryhmässä on käsitelty lasten pahoinpitelyjä ja yritetty edistää sitä, että lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa suoraan poliisille lasten vakavista pahoinpitely­tapauksista, jotta tapausten tutkinta ei viivästyisi.

– Nyt lakiuudistus ei koske ollenkaan lasten pahoinpitelyjä, vaan lääkäri tekee vastakin lastensuojeluilmoituksen ja sitten lastensuojelu ilmoittaa poliisille, ­Kivitie-Kallio toteaa.

Tutkinnan alku nopeutuu

Poliisin näkökulmasta lainmuutos merkitsee ennen kaikkea tutkinnan käynnistymistä mahdollisimman varhain.

– Pystymme puhuttamaan asianosaisia kenties aivan tuoreeltaan. Saatamme löytää esimerkiksi DNA-jälkiä tai muita rikostutkinnassa hyödyllisiä jälkiä tai merkkejä. Aina toki näin ei ole, mutta jo ihmisten puhuttaminen ilman pitkiä ­aikaviiveitä voi auttaa tutkimista, kertoo vanhempi konstaapeli Mia Tuominen Helsingin poliisilaitokselta.

Tuominen on perehtynyt lasten ja nuorten seksuaalirikosten tutkintaan ja myös kouluttanut poliiseja. Hän ­sanoo, että lähes jokaisella poliisilaitoksella kautta Suomen on seksuaali­rikoksiin erikoistunut ­rikostutkija. Lääkärin ei tarvitse pelätä lapsen tai nuoren joutuvan ammattitaidottomiin käsiin.

– Poliisi ei lähde tutkimaan tällaisia tapauksia rymistellen, painottaa myös poliisitarkastaja Antti Simanainen sisäasiainministeriön poliisiosastolta.

Simanainen sanoo, että poliisitutkinta merkitsee uhrin lisäksi myös muiden asianosaisten ja lähipiirin puhuttamista. Vasta kun rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, poliisi käynnistää varsinaisen esitutkinnan.

Uudenlaista yhteistyötä

Mia Tuominen ja Antti Simanainen ­korostavat, että lääkärille riittää ilmoituksen tekemiseen epäilys, joka on syntynyt lääketieteellisten havaintojen ja potilaan kuulemiseen perustuen. Lääkärin ei tarvitse pohtia, millaisella rikosnimikkeellä ilmoitus pitäisi tehdä.

Lain muutos merkitsee parhaimmillaan uudenlaista yhteistyötä lääkärien ja poliisien kesken. Molemmat osapuolet tuovat asian selvittämiseen oman alansa osaamista – samaan tapaan kuin vaikkapa kuolemansyynselvittelyssä. Lääkäri voi ottaa poliisiin yhteyttä myös pohtiakseen omien epäilyjensä tai havaintojensa merkitystä. Poliisilla voi olla kenties muuta tietoa lapsen tai nuoren elinympäristöstä, joka voi vahvistaa tai hälventää epäilyjä.

– Poliisille olisi riittänyt ammattihenkilöiden oikeus ilmoittaa suoraan poliisille, kun epäilevät seksuaalirikosta, huomauttaa Mia Tuominen. Ilmoitusvelvollisuus on kuitenkin merkki siitä, että ­yhteiskunta pitää rikosta vakavana.

Ulla Järvi
kuva: PantherMedia

Lue koko juttu perjantaina 16.12. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.