TT- ja PET-tutkimusten yhdistelmällä voidaan selvittää sepelvaltimoihin aktiivisesti kertymässä olevan kalsiumin määrä. Tämä antaa aiempaa tarkempaa tietoa sydänkohtausriskistä.

Sydänkohtausriskiä voidaan ehkä tulevaisuudessa ennustaa aiempaa tarkemmin sepelvaltimoiden tietokonetomografian (TT) ja positroniemissiotomografian (PET) yhdistelmällä.

Valtimoissa olevan plakin määrän selvittäminen TT-kuvauksella on standardimenetelmä, joka ei kuitenkaan erottele valtimoissa kauan ollutta kalsiumia sinne aktiivisesti kertymässä olevasta kalsiumista. Näistä jälkimmäinen on sydänkohtausriskin kannalta haitallisempaa.

Journal of the American College of Cardiology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa määriteltiin TT:n avulla tutkittavien (n = 119) kalsiumpisteet. Verrokkiryhmänä pidettiin niitä tutkittavia, joiden sepelvaltimoissa ei ollut havaittavaa kalsiumia (kalsiumpisteet 0). Sen jälkeen tutkittaville annettiin suoneen kalsiumiin sitoutuvaa 18F-natriumfluoridia (18F-NaF). PET-kuvassa näkyvä lisääntynyt sepelvaltimoiden sisäinen 18F-NaF-aktiivisuus oli yhteydessä aiempiin sydän- ja verisuonitapahtumiin, rasitusrintakipuun ja korkeampiin Framinghamin riskipisteisiin.

Tutkijoiden mukaan menetelmä on lupaava keino sydänkohtausten ennustettavuuden parantamiseen, joskin lisätutkimukset ovat tarpeen ennen kuin se voidaan ottaa osaksi kliinisen työn rutiineja.

Tiina Lautala

Kuva: Pixmac