Kurkunpää on äänentuoton, nielemisen ja hengityksen risteyskohta, joka voi vaurioitua monella tapaa.

Hengityksen, äänentuoton ja nielemisen häiriintymättömän toiminnan kannalta kurkunpään merkitys on keskeinen. LL Hanna Tervonen tutki väitöstyössään neljää eri potilasryhmää, joilla oli kurkunpään toimintaan liittyviä ongelmia.

Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 15. huhtikuuta.

Kurkunpään poistoleikkauksessa (laryngektomia) ääntä tuottavat rakenteet poistetaan, ja potilaalle tehdään hengitysavanne. Ääni tuotetaan leikkauksen jälkeen henkitorven ja ruokatorven väliin asetetun ääniproteesin avulla. Perinteinen ääniproteesi vaatii toimiakseen hengitysavanteen sulkemisen sormin, mutta nykyään on käytössä myös automaattinen puheläppä, joka mahdollistaa puheen ilman sormisulkua. Laitteen käyttökelpoisuudesta ei ole kuitenkaan ollut tähän mennessä riittävästi tietoa.

Väitöstutkimuksessa automaattinen puheläppä annettiin 14 sellaiselle potilaalle, jotka käyttivät perinteistä puheläppää ongelmitta.

Automaattinen läppä osoittautui hyödylliseksi, mutta jopa näiden valikoitujen potilaiden mukaan hengitys ja puhuminen oli raskaampaa automaattisella kuin perinteisellä puheläpällä.

Kaularankaleikkaus voi vaurioittaa, mutta harvoin pysyvästi

Kaularankaleikkaus on yleinen toimenpide välilevypullistuman ja nikamasiirtymän hoidossa. Kaularankakirurgian tunnettu komplikaatio on Recurrens-hermon vaurio, joka aiheuttaa käheyttä ja nielemisvaikeutta. Komplikaation yleisyydestä, vaurion pysyvyydestä ja potilaalle aiheutuvasta haitasta ei ole aikaisemmin ollut riittävästi tietoa.

Tervosen väitöstutkimus osoitti, että lähes 70 prosentilla potilaista oli ääni- ja nielemisvaikeuksia heti leikkauksen jälkeen, mutta melkein kaikki toipuivat kolmen kuukauden kuluessa. Ohimeneviä äänihuulihalvauksia todettiin 12 prosentilla ja pysyviä halvauksia kolmella prosentilla potilaista.

- Tutkimustulosten perusteella potilaille voidaan kertoa odotettavissa olevista ääni- ja nielemisvaikeuksista sekä niistä toipumisesta aiempaa tarkemmin, Tervonen sanoo.

Osa Recurrens-hermovaurion saaneista potilaista tarvitsee äänikirurgiaa vaikean käheyden korjaamiseksi. Leikkauksessa halvaantunut äänihuuli yleensä medialisoidaan eli tuodaan keskiviivaan, jolloin liikkuva äänihuuli saa siihen taas kontaktin ja soinnikas ääni palautuu. Faskiainjektio on toimenpide, jossa potilaan reisi-lihaksesta irrotettava lihaskalvo eli faskia pilkotaan massaksi ja ruiskutetaan halvaantuneeseen äänihuulilihakseen sen medialisoimiseksi.

Tervosen tutkimuksessa äänihuulten täydellinen tai osittainen sulku todettiin 83 prosentilla faskiainjektiolla hoidetuista potilaista, ja 56 prosenttia heistä ilmoitti äänen olevan normaali tai lähes normaali kolmesta kymmeneen vuoden kuluttua injektiohoidosta.

- Tulokset osoittivat faskiainjektion turvalliseksi, käyttökelpoiseksi ja pysyväksi lievien ja keskivaikeiden äänihuulihalvausten kirurgiseksi hoitomenetelmäksi, Tervonen toteaa.

Menetelmä toiminnallisen äänihuulisalpauksen tutkimiseksi

Väitöstutkimuksessa kehitettiin myös menetelmä toiminnallisen äänihuulisalpauksen tutkimiseksi. Toiminnallisella äänihuulisalpauksella tarkoitetaan kurkunpään toimintahäiriötä, jossa äänihuulet lähentyvät toisiaan sisäänhengityksen aikana, mikä vaikeuttaa sisäänhengitystä ja aiheuttaa hengityksen vinkunaa. Tila sekoitetaan helposti rasitusastmaan, ja seurauksena on usein turha astmalääkkeiden käyttö.

- Kehittämässämme menetelmässä, rasituslaryngoskopiassa, ergometrirasitus yhdistetään taipuisan tähystimen avulla nenän kautta tehtävään kurkunpään tarkkailuun. Hengenahdistus ilmaantui testin aikana viidelletoista (56 %) potilaalle ja heistä viidellä (33 %) todettiin toiminnallinen äänihuulihalvaus ja neljällä (27 %) vahva epäilys siitä. Testin avulla rasitushengenahdistusoireita voidaan diagnosoida entistä tarkemmin, Tervonen sanoo.