FM Jonas Donnerin väitöstutkimuksessa löytyi kymmenen potentiaalista ahdistuneisuushäiriöiden alttiusgeeniä.

FM Jonas Donnerin väitöstutkimuksessa löytyi kymmenen potentiaalista ahdistuneisuushäiriöiden alttiusgeeniä.

Ahdistuneisuushäiriöiden puhkeamiseen vaikuttavat sekä ympäristö- että geneettiset tekijät, mutta vankkoja alttiusgeenejä tunnetaan toistaiseksi heikosti. Donnerin tutkimuksessa arvioitiin 30 geenin yhteyttä ahdistuneisuushäiriöihin. Osa tutkituista geeneistä oli valittu perustuen hiiren ahdistuneisuuskäyttäytymistä mittaavaan eläinmalliin, osa perustui aiempiin löydöksiin ahdistuneisuudessa. Lisäksi tutkittavana oli astmaan yhdistetty reseptori (NPSR1) ja sen ligandi, neuropeptidi S (NPS).

Tutkimuksessa selvitettiin myös, muokkaavatko jotkut tutkituista geeneistä alttiutta ahdistuneisuushäiriöille yhdessä lapsuusiän vastoinkäymisten kanssa. Lapsuusiän vastoinkäymiset ovat vahvoja ympäristöllisiä riskitekijöitä ahdistuneisuushäiriöille.

Kuusi hiirimallin perusteella valittua ehdokasgeeniä assosioitui spesifisiin ahdistuneisuushäiriöihin. Löydökset yhdistävät uusia biologisia reittejä ahdistuneisuusalttiuteen.

NPS ja NPSR1 assosioituivat paniikkihäiriöön aikuisilla sekä ahdistuksen ja masennuksen oireisiin lapsilla. NPS-NPS1-signalointi näyttäisi tutkimuksen mukaan muuntelevan alttiutta astman lisäksi ahdistuneisuudelle.

Aikaisemmin ahdistuneisuuteen yhdistetyistä geeneistä GAD1 (glutamaattikarboksylaasi 1) lisäsi riskiä sairastua fobioihin. Donnerin tutkimus yhdessä aiempien löydösten kanssa tukee GAD1-geenin merkitystä ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöiden sekä neuroottisuuden riskitekijänä.

NPY-geeni (neuropeptidi Y) muunteli koettujen lapsuusiän vastoinkäymisten määrän vaikutusta ahdistuneisuusalttiuteen. NPY:llä-geenillä saattaa olla rooli yksilöllisen stressinsietokyvyn muuntelussa.

Donner arvioi, että tässä tutkimuksessa tunnistettuja potentiaalisia alttiusgeenejä tulisi jatkossa tutkia riippumattomissa näytteissä sekä toiminnallisin kokein. Pitäisi myös arvioida, voisivatko nyt tunnistetut geenit olla sopivia kohteita ahdistuneisuushäiriön lääkehoidossa.

Löydökset tukevat käsitystä, että ympäristöllisten riskitekijöiden ja geenien vuorovaikutuksen tunteminen on tärkeää psykiatristen tautien alttiuden ymmärtämisessä.

Ahdistuneisuushäiriöt, kuten paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja fobiat ovat yleisiä psykiatrisia häiriöitä, joiden tunnusmerkkinä on liiallinen, pitkittynyt ja toimintakykyä alentava ahdistuneisuus.

FM Jonas Donnerin väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 9.3.2012.