Tutkimuksen mukaan vakava masennus uusiutuu helposti, mutta uudet masennusjaksot ovat lyhyempiä eikä masennuksen pitkittymistä tapahdu niin usein kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu.

Vakavan masennustilan pitkäaikaisennuste ei ole aivan niin synkkä kuin aiempien tutkimusten perusteella näyttää, osoittaa LL Mikael Holman väitöstutkimus.

Vallalla oleva käsitys vakavan masennustilan pitkäaikaisennusteesta perustuu paljolti ulkomaisten yliopistoklinikoiden sairaalapotilaista koostuviin tutkimusaineistoihin ja nykyisiä masennuslääkkeitä ja ylläpitohoitosuosituksia edeltävään aikaan.

– Vakavan masennustilan ennuste näyttää olevan vaihtelevampi, kun tutkimuksessa on mukana enemmän avohoitopotilaita ja muutenkin vähemmän valikoitunut potilasjoukko kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Myös tämä tutkimus osoitti, että vakava masennus uusiutuu helposti, mutta uudet masennusjaksot olivat lyhyempiä eikä masennuksen pitkittymistä tapahtunut niin usein kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu. Suuri osa potilaista toipuu pitkäaikaisesti oireettomiksi ajan myötä, Holma kertoo.

Mitä vaikeampaa masennusta potilas tutkimuksen alussa sairasti, sitä todennäköisemmin masennustila uusiutui ja sitä pidemmäksi masennusjaksot venyivät. Psykiatrinen monihäiriöisyys huononsi ennustetta, samoin se että masennus oli jatkunut pitkään jo ennen tutkimuksen alkua. Myös suvussa esiintyneet mielenterveyshäiriöt olivat yhteydessä huonoon ennusteeseen.

– Itsemurhien ehkäisyn kannalta tärkeä tieto oli se, että itsemurhayritykset kasaantuivat odotettua vahvemmin juuri masennusjaksoihin, ja muiden altistavien tekijöiden merkitys oli odotettua heikompi, Holma toteaa.

Vakavan masennustilan aikana potilaat tekivät 21 kertaa enemmän itsemurhayrityksiä kuin oireettomana aikana. Runsas 10 prosenttia potilaista sairastui seurannan aikana kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Tutkimus oli osa HYKS:n, Peijaksen sairaalan ja THL:n yhteistä Vantaan Depressioprojektia (Vantaa Depression Study). Tutkimusaineistona oli 269 vakavaan masennukseen uudelleen sairastunutta, 20–59-vuotiasta potilasta, joista osa oli sairaala- ja osa avohoidossa. Potilaita seurattiin viiden vuoden ajan.

Väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa 10.12.

Kuva: Pixmac