Vastikään valmistunut sosiaalityön väitöskirja piirtää varsin synkeän kuvan suomalaisen geriatrisen sairaalan arjesta. Sanna Järnströmin haastattelemien geriatristen potilaiden kokemukset saamastaan hoidosta ovat jyrkässä ristiriidassa heidän toiveidensa kanssa.

- Väitöstutkimus vahvisti, ettei strategioiden toitottama asiakaslähtöisyys toteudu käytännössä. Samaa aihetta suppeammin käsitelleen pro gradu -työni perusteella osasin odottaa tämänsuuntaisia tuloksia.

Vanhukset kertoivat Järnströmille kokevansa, etteivät tule kuulluksi omaa hoitoaan koskevissa asioissa.

- Hoitohenkilökunta keskustelee keskenään potilaan tilanteesta kysymättä tältä mitään. Myös omaiset saattavat käyttää puheenvuorot hoitoneuvottelussa vanhuksen itsensä sijaan, Sanna Järnström kuvailee.

Lisäksi monelta vanhukselta puuttuu kokonaan käsitys hoitonsa suunnasta.

- Vanhus voi olla täysin siinä luulossa, että häntä ollaan kotiuttamassa. Todellisuudessa hänet onkin ehkä luokiteltu laitospaikkaa odottavien kategoriaan.

Järnströmin mukaan tästä muiden antamasta leimasta myös riippuu, millaisiin palveluihin vanhus on oikeutettu. Esimerkiksi fysioterapia saattaa olla varattu vain kotiutuville.

Lääkäri on tärkeä

Lääkärin vaikutus geriatristen potilaiden tyytyväisyyteen kävi tutkimuksessa selvästi ilmi.

- Vanhukset kokevat, etteivät tapaa lääkäriä riittävän usein. Kierto on ehkä kerran viikossa. Ja jos potilas sattuu olemaan poissa huoneestaan, hänen asiansa käsitellään silti. Tai vanhus kuuntelee sivusta, miten lääkäri ja hoitajat puivat sermin takana hänen hoitoaan.

Osalle Sanna Järnströmin haastattelemista vanhuksista oli syntynyt käsitys, että sisällä sairaalassakin lääkärille pitäisi varata erikseen aika.

Yksi epäkohta nousi tutkimuksessa ylitse muiden. Vaippojen käyttö tuntuu potilaista nöyryyttävältä.

- Vaipat eivät suinkaan aina ole tarpeen siksi, etteikö vanhus pystyisi asioimaan vessassa. Kukaan ei vain ennätä ajoissa auttamaan, Järnström kertoo.

Muutos alkaa asenteista

Vaikka lääkärienkin on tulosten valossa syytä katsoa peiliin, on tutkimuksella Järnströmin mukaan myös positiivinen viestinsä.

- Lääkäriä arvostetaan. Vaikka päivittäisestä hoidosta vastaavat muut ammattiryhmät, lääkärillä on valta omalla panoksellaan vaikuttaa merkittävästi potilaan tyytyväisyyteen.

Kyse on Sanna Järnströmin mukaan pienistä asioista: pysähtymisestä, kuuntelemisesta ja kohtaamisesta.

- Totta kai geriatriseen hoitoon tarvitaan lisää resursseja. Mutta paljon olisi tehtävissä yksinkertaisella asennemuutoksella. Mielestäni jokaisella lääkärillä on mahdollisuus olla omassa tiimissään se voima, joka panee alulle uudenlaisen suhtautumisen.

Järnströmin aineisto koostui vanhusten teemahaastatteluista, potilasdokumenteista, osastojen toimintakäytäntöjen havainnoinnista ja hoitohenkilökunnan ryhmähaastatteluista. Paikkana oli eräs Etelä-Suomessa sijaitseva geriatrinen sairaala.

- En ole halunnut paljastaa sairaalan nimeä, sillä tarkoituksena ei ole osoitella tai syyllistää. Uskon tulosten kertovan koko suomalaisen vanhustenhoidon tilasta. Asioiden olisi syytä muuttua ja nopeasti.