Nuorten syrjäytyminen on todellinen ongelma ja 
siihen on tartuttava. Mikä on lääkärin rooli? 
– Tunnista kehityksen esteet ja puutu niihin, tiivistää nuorten kanssa ­työskentelevä kollega Tarja Nylund.

Tuore tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ilmaissut huolensa nuorten syrjäytymisestä. Ongelma on todellinen ja siihen on tartuttava. Mikä on lääkärin rooli?

– Isoin riski nuoren syrjäytymiseen on, jos hän ei pysty hankkimaan koulutusta ja työpaikkaa, kiteyttää yleislääketieteen erikoislääkäri Tarja Nylund.

Siksi aina neuvolasta al­kaen pitäisi pystyä arvioimaan lapsen ominaisuuksia ja hänen kasvuympäristöään: onko jotain, joka hidastaa kehitystä?

Nylund toimii toisen asteen opiskelijoiden ja AMK-opiskelijoiden lääkärinä Lappeenrannassa. Aloittaessaan tässä työssä vuonna 2003 hän yllättyi, miten vielä toisen asteen opiskelijoilta löytyi aiemmin diagnosoimattomia vaikeitakin lukihäiriöitä ja muita oppimisvai­keuksia, vaikka Etelä-Karjalassa niiden selvittelyyn oli panostettu jo pitkään.

Ongelman tunnistaminen 
on tärkeää

Syrjäytymisriskissä olevien nuorten tukeminen on moniammatillista yhteistyötä.

– Kaikkeen ei lääkäri voi vaikuttaa, mutta on tärkeää, että lääkäri on mukana tunnistamassa ongelmia ja miettimässä tutkimus- ja hoitopolkua eteenpäin. Lääkäri on tietyssä asiantuntijaroolissa, Nylund sanoo.

Yhteiskunnan rakenteissakin on korjaamisen varaa. Nylund nostaa esiin nuoret, jotka ovat saaneet yksilöllistetyn perusopetuksen ja suorittaneet tukitoimien avulla ammattitutkinnon. Työllistyminen on kuitenkin vaikeaa, koska taidot eivät työelämässä riitä.

– Siinä kohtaa pitäisi yhteiskunnan tulla vastaan. Meillä on paljon sellaisia töitä, joita voi tehdä vähemmälläkin koulutuksella.

Riittämättömyyden tunne ei ole vieras nuorten kanssa työskentelevälle lääkärille.

– Jos kyse on selkeistä mielenterveys-, päihde- tai oppimisen ongelmista, niin niihin voidaan löytää keinoja auttaa. Jos työpaikkoja ei ole, niin ei lääkäri voi ­niitä luoda. Lääkäri ei myöskään voi muuttaa päihdepolitiikkaa, jos se vain lisää ­alkoholinkäyttöä, Tarja Nylund ­sanoo.

Yksin keinot 
ovat vähissä

– Yksin lääkärin keinot ovat aika vähäiset. Lääkäri on osa työryhmää, joka nuoren asioita selvittää ja hoitaa, näkee koululääkäri Anne Salminen Espoosta. Salminen toimii kokoaikaisena koululääkärinä ­peruskoulussa, lukiossa ja ammatti­oppilaitoksessa.

Terveydenhoitaja on lääkärin lähin yhteistyökumppani ja samalla myös linkki koulun oppilashuoltoryhmään. Myös henkilökohtainen kontakti kuraattoriin ja koulupsykologiin on lääkärille erittäin tärkeää.

Käytännössä koululääkäri jää helposti etäälle koulujen oppilashuoltoryhmistä, etenkin jos työskentelee vain osa-aikaisesti. Lääkärin työn resursoinnissa pitäisikin Salmisen mielestä huomioida ­oppilashuoltoryhmän kanssa tehtävän työn merkitys.

Lääkärin kannalta hyvä lähtökohta asioiden hoitamiselle on, että hän tapaa periaatteessa koko ikäluokan kolme kertaa peruskoulun aikana ja vielä kertaalleen toisen asteen oppilaitoksessa.

Kontrolliaikaa ei silti aina ole helppo löytää, ja usein lääkäri ohjaakin nuoren toisen työntekijän, esimerkiksi koulupsykologin pakeille. Lääkärin tapaaminen voi kuitenkin olla nuorelle sysäys hakea apua vaikkapa terveydenhoitajalta tai kuraattorilta.

– Iso pulma on, että ne joilla on eniten ongelmia, jäävät usein tulematta terveystarkastusajoille toistuvista kehotuksista huolimatta.

Anne Salminen tekee kutsuntatarkastuksia Espoon toisen asteen oppilaitoksissa. Niihin on Espoossa ruvettu varaamaan enemmän aikaa, jotta ehditään fyysisen terveydentilan lisäksi keskustella nuoren elämästä muutenkin. Jos keskustelussa nousee esiin esimerkiksi ongelmia opiskelumotivaatiossa, nukkumisessa tai mielialassa, niitä voidaan kartoittaa eri ammattilaisten yhteistyönä. Tarkastusten tavoitteena on vähentää varusmiespalveluksen keskeyttämisiä. Myös 18 vuotta täyttäville tytöille tehdään samanlainen tarkastus.

Opiskelukykyä 
pitää tukea

Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kuntun asiakkaat YTHS:llä ovat tavallaan etuoikeutettuja, koska he ovat saaneet arvostetun opiskelupaikan yliopistossa. Helppoa ei silti ole heilläkään. Yliopistomaailmassa on omat vaikeutensa, joita ovat opiskelun edellyttämä itsenäisyys, suuret vaatimukset ja liiallinen vapaus. Opiskelijoilla on jaksamattomuutta, ahdistusta, jännittämistä, ­yksinäisyyttä.

Masentuneisuudesta saattaa seurata kyvyttömyyttä tarttua asioihin ja syntyy kierre, jossa opintosuorituksia ei tule ja opintotuki katkeaa. Aina opiskelijalla ei tässäkään vaiheessa ole kontaktia terveydenhuoltoon. Vapaassa yliopistomaailmassa palaute opintosuoritusten puutteesta tulee hitaasti.

Kunttu pitää hyvänä sitä, että YTHS vastaa sekä sairauden hoidosta että ­ennaltaehkäisevästä toiminnasta.

– Kun opiskelijat voivat huonosti, he hakeutuvat yleislääkärin vastaanotolle monenlaisten oireiden takia: on selkä-, niska- ja vatsaoireita, toistuvia flunssia. Meillä on herkkyyttä nähdä oireiden ­takaa opiskelijan todelliset ongelmat.

– Tietenkään emme enää voi vaikuttaa nuoren lapsuuden kokemuksiin, mutta aika paljon voimme tehdä korjaavaa työtä. Nuorella on valtava potentiaali korjata hyvän tuen avulla monia asioita. Nuoret aikuiset ovat perheenperustamisiässä, joten heihin kohdistettu tuki heijastuu myös tuleviin perheisiin.

Viitisen vuotta sitten määriteltiin työkyvyn rinnakkaiskäsite opiskelu­kyky. Sen osa-alueita ovat opiskelijan omat voimavarat, hänen opiskelutaitonsa, opiskeluympäristö ja opetustoiminta.

Lääkärinä Kunttu kokee voivansa vaikuttaa kahdella tasolla: yksilöllisellä ­tasolla vastaanottotyössään ja yhteisöllisellä tasolla osallistumalla asiantuntijana eri verkostoihin, joiden tehtävänä on tukea opiskelukykyä.

– Opiskelukyvyn tukeminen eri tavoin on tärkeintä syrjäytymisen estämistä ja se alkaa jo koulusta.

Anne Seppänen
kuva: Ari Nakari

Lue koko juttu perjantaina 30.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.