Vauvojen kohtelu heijastaa perheen ongelmatilanteita

Vauvan kohtelu heijastaa perheen sisäistä tasapainoa. Vauvan jättäminen vaille riittävää huolenpitoa ja vuorovaikutusta kertoo ongelmista perheessä, todettiin neljättä kertaa järjestetyssä vauvaseminaarissa Helsingissä.

- Noin 10 % vauvoista on vuosittain sosiaalisista syistä riskitilanteessa Suomessa. Varsinaisesti kaltoinkohdeltuja vauvoja on noin 2 400 ja 1 % joutuu fyysisesti pahoinpidellyksi, totesi psykologi Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta.

Poliisille asti ilmoituksia tulee äärimmäisen harvoin. Helsingissä vuosina 1992-99 tehtiin 0-3-vuotiaisiin kohdistuneita vähintään lieviä pahoinpitelyjä koskevia ilmoituksia vain 66. Ilmoituksen teki toinen lapsen vanhemmista tai poliisi. Kuitenkin on lukuisia tapauksia, jolloin sama lapsi tuodaan sairaalan poliklinikalle yhä uudestaan esim. luunmurtuman tai palovamman vuoksi.

Lapsen kehitystä seuraavalla neuvolaverkostolla on säännöllinen kosketus lähes kaikkien vauvojen ja ainakin toisen vanhemman kanssa, mutta ongelmien havaitseminen ja varsinkin niihin puuttuminen on edelleen hyvin vaikeaa. Kokenut terveydenhoitaja pystyy kyllä päättelemään vauvan ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta, jos kaikki ei ole kohdallaan, mutta asian ottaminen puheeksi jää usein tekemättä.

- Vaikka vanhemmat aluksi suhtautuvat puuttumiseen kielteisesti, pitävät he sitä yleensä hyvänä asiana ja ovat yhteistyöhaluisia, korosti Törrönen.

Vauvaikäiselle kaltoinkohtelu on erityisen haitallista, koska se salpaa normaalin kehityksen mukaisen kyvyn muodostaa asioiden välisiä yhteyksiä. Vauva ei ota katsekontaktia ja iän mukaisten reaktioiden kehittyminen ärsykkeisiin hidastuu. Vauvasta voi tulla vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä. Usein ulkopuoliset pitävät tällaista vauvaa kilttinä, koska se ei huuda.

- Pehmopuheet pitäisi jättää ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vauvan retuuttaminen on retuuttamista ja nälässä pitäminen nälässä pitämistä. Tosiasioiden kieltäminen ei johda yhteistyöhön sen paremmin vanhempien kuin viranomaistenkaan kesken, Hannele Törrönen muistutti.

Vauvan pahoinpitely alkaa yleensä tavallisessa hoitotilanteessa. Tilanne ikään kuin karkaa käsistä. Selvittelyvaiheessa ei pelkkä vanhemman kuuntelu kuitenkaan auta, jos vanhemman ja vauvan välisessä suhteessa on tukos. Vanhemmat pitäisi saada mukaan arvioimaan omaa vanhemmuuttaan.

- Jos vanhemmat myöntävät virheen tapahtuneen, näkevät oman avun tarpeensa ja ovat valmiita sitoutumaan pitkäjänteiseen työskentelyyn asian korjaamiseksi, on olemassa mahdollisuuksia auttaa heitä vanhemmuudessaan. Vauvan oireet korjaantuvat yllättävän nopeasti, mutta perhe tarvitsee tukea vielä pitkään tämänkin jälkeen, sanoi Hannele Törrönen.