Suhde harjoituksia ohjaavaan läheiseen kuitenkin parani.

Läheishoitajan ohjaama säännöllinen kognitiivinen stimuloiva yksilöharjoittelu ei parantanut dementiaa sairastavien kognitiivista tasoa tai elämänlaatua satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa. Sen sijaan läheishoitajan ja potilaan suhde parani harjoitusten parissa ja myös läheishoitajan elämänlaatu koheni.

Brittitutkimuksessa kotona asuvia lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastavia potilaita satunnaistettiin puolen vuoden ajaksi joko tavanomaiseen hoitoon tai sen lisäksi 30 minuutin kestoisiin kognitiivisiin stimulaatioharjoituksiin 2–3 kertaa viikossa. Tutkimus edellytti potilaalta kohtalaista ymmärrystä ja kommunikaatiokykyä. Lisäksi potilaalla piti olla omaishoitaja tai muu läheinen, joka kykeni ohjaamaan harjoitteita. Ohjaajalle toimitettiin käsikirja harjoitusten periaatteista ja ohjaamisesta, työkirja harjoituksineen ja tarvikkeineen sekä lisävälineitä, kuten pelikortteja ja karttoja.

Potilaita kertyi yhteensä 356 mm. muistiklinikoista ja päiväkeskuksista kahdeksalta paikkakunnalta eri puolilta saarivaltakuntaa. Osallistuminen jäi lopulta kuitenkin melko heikoksi: stimulaatioryhmän pareista (n = 180) vain 42 % täytti tavoitteen ja 22 % ei tehnyt harjoituksia lainkaan.

Dementiapotilaille kehitetty kognitiivinen stimulaatioterapia on ryhmämuotoisena aktivointiohjelmana osoittautunut hyödylliseksi, ja sitä suositellaan laajasti. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta osallistua ryhmäterapiaan, ja siksi on haluttu kehittää yksilömuotoisia ohjelmia. Vaikka tämän tutkimuksen tulos yksilöharjoittelusta ei lupaa kohennusta dementiapotilaan kognitioon, hyvä yhteistyösuhde voi helpottaa kotihoidon toteutumista ja läheishoitajan kuormaa. Näin se saattaa mahdollistaa kotihoidon pitempään.

Tutkimus julkaistiin PLoS-Medicinessä.

Kuva: Panthermedia