Haitin katastrofialueelta juuri palannut yleislääketieteen erikoislääkäri

Eila Rooseli

yllättyi komennuksella itsekin omasta sitkeydestään. Rankka työ SPR:n avustusryhmässä ei uuvuttanut, koska avulle oli valtava tarve.

Eila Rooselin paluu arkeen oli lähes yhtä vauhdikas kuin lähtö Haitiin kuukausi sitten. SPR:n kenttäklinikka ja maanjäristyksen uhrit vaihtuivat lennossa Hervannan terveysasemaan tuttuine työtovereineen ja potilaineen.

- Työsähköpostissa odottaa parisataa viestiä, kotona on kauhea pinkka avaamatonta postia, ja olen ihan pihalla lasten kuulumisista. Säntillistä ihmistä tällainen kaaos tietysti hermostuttaa, Eila Rooseli nauraa eikä vaikuta ollenkaan stressaantuneelta.

Haitin-komennus oli hänen mukaansa kaikkiaan erittäin hyvä ja antoisa kokemus.

- Hieman ihmettelen Suomessa käytyä keskustelua siitä, kannattaako katastrofialueelle lähettää ensimmäisessä aallossa meitä yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Itse koen, että klinikkaamme todella tarvittiin: lähtööni mennessä olimme ehtineet ottaa vastaan yhteensä 3 100 potilasta.

Alkuvaiheessa Rooselin hoidettavaksi tuli erityisesti pahoja haavoja. Pian alkoivat kuitenkin korostua muunlaiset ongelmat.

- Kotinsa menettäneet ihmiset majoittuivat kylki kyljessä alkeellisissa oloissa, joissa loiset ja infektiot levisivät. Epämääräisiä vatsaoireita valitellut potilas saattoikin lopulta kertoa, ettei ollut syönyt muutamaan päivään, Rooseli kuvailee.

Vaatimattomin välinein

Suomalaisin tiedon pärjäsi Eila Rooselin mukaan kansainvälisessä avustustiimissä oikein hyvin.

- Joitakin asioita olisi tietysti voinut palautella mieleen, jos lähtiessä vain olisi ollut enemmän aikaa. Malariaa tai trooppisia loismatoja kun ei tule paljon Hervannassa hoidettua.

Rooseli kertoo myös päässeensä - tai joutuneensa - Haitissa töihin, jotka ovat koti-Suomessa muiden kuin lääkärien vastuulla.

- Olin kipsannut viimeksi omin käsin varmaan kandiaikoina. Nyt ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun lyötiin rulla käteen.

Kenttäklinikan vaatimattomissa oloissa päättelykyky ja improvisointitaito olivat muutenkin arvossaan.

- Yhtäkkiä tuntuu melkoiselta luksukselta, että nyt käytössä ovat tarvittaessa kaikki mahdolliset labrat ja tutkimukset. Haitissa apuna ei ollut paljon muuta kuin kuumemittari.

Työ palkitsi heti

Kaikkein positiivisimmin Eila Rooseli kertoo yllättyneensä henkisen kanttinsa kestävyydestä. Omaa jaksamista ei tarvinnut missään vaiheessa kyseenalaistaa.

- Seurailin tarkasti tuntemuksiani. Ylirasituksen merkkejä ei ilmaantunut, ja lopulta vajaan kahden viikon työputken jälkeen puoliksi pakotin itseni pitämään yhden vapaapäivän.

Eila Rooseli tunnustaa reagoivansa arkioloissa stressiin melko herkästi.

- Haitissakin oli tietysti kiire, mutta eri tavoin kuin Suomessa: siellä työ myös palkitsi välittömästi. Ponnisteltiin, jotta potilaat olisivat jääneet henkiin juuri sillä hetkellä.

- Intoa joutuu kieltämättä joskus kaivelemaan vähän syvemmältä täällä Suomessa, kun kirjoittelee todistuksia ja hoitelee muita paperihommia. Täytyykin toivoa, ettei hienon kokemuksen lopputuloksena olisi entistä pahempi leipiintyminen näihin pakollisiin rutiineihin.

Ikävälle ei hänen mukaansa voinut antaa maapallon toisella puolella valtaa, vaikka kotijoukot nousivatkin kolmen lapsen äidin mieleen erityisesti iltaisin.

- Joskus tuli kyllä vetisteltyä, kun viimein ennätti tietokoneelle lukemaan viestejä Suomesta.

Ei varmasti viimeinen komennus

Haitissa viettämänään aikana Eila Rooseli ehti nähdä, kuinka nopeasti täysin romahtanut yhteiskunta alkaa nousta jaloilleen.

- Ihmisen kyky toipua on uskomaton. Kaivauduttuaan kirjaimellisesti esiin kivien alta haitilaiset alkoivat rakentaa elämäänsä uudelleen. Kauppoja aukeni, ja liikenne vilkastui. Kuului taas naurua ja musiikkia - jopa ilmeet muuttuivat valoisammiksi.

Haiti jätti Eila Rooselille kipinän palata vielä joskus kansainvälisiin avustustehtäviin.

- Mutta ihan heti en lähde uudelle komennukselle - sen kielsivät jo lapsetkin.

Rooseli suosittelee SPR:n koulutuksiin ja lääkärireserviin hakeutumista kollegoille, jotka vain tuntevat vetoa katastrofityöhön.

- Ja erityisesti kyllä toivoisin mukaan myös muita yleislääkäreitä. Tarvitaan vain vähän uudisraivaajahenkeä ja halua heittäytyä tuntemattomaan.