Tulevaisuus on vanhojen ihmisten: vanhuus pitenee nopeammin kuin koskaan ja muuttaa maailman erilaiseksi kuin ennen. Muutos koskettaa jokaista aikuispotilaiden kanssa toimivaa lääkäriä.

Tulevaisuudessa jokaisen lääkärin on ymmärrettävä vanhuutta aivan eri tavalla kuin nykyään. Suomessa on käynnissä Euroopan nopein demografinen muutos, jossa vanhuus pitenee nopeammin kuin koskaan. 70-vuotiaana edessä oleva elinaika kasvaa parilla kuukaudella vuodessa ja myös vastasyntyneen eliniän ennuste kasvaa vuodella joka kuluva neljäs vuosi. Näin nopeaa vanhuuden pidentymistä ei ole koskaan ennen tapahtunut.

- Normaalin vanhenemisen ja sairauksien vanhuudessa ilmenevien erityispiirteiden pitäisi olla lääkäreiden ja kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa vakavammalla sijalla, näkee gerontologian professori

Marja Jylhä

Tampereen yliopistosta.

Vanhojen ihmisten määrän lisääntyessä terveydenhuollon ammattilaisten on opittava ymmärtämään sairauden ja vanhenemisen suhdetta ja vuorovaikutusta. Iäkäs ihminen on usein monisairas ja käyttää monia lääkkeitä, jotka vaikuttavat toisiinsa. Useiden sairauksien oireet myös ilmenevät vanhoilla eri tavalla kuin keski-ikäisillä.

- Monisairastavuus on ongelma, josta ei ole maailmanlaajuisestikaan kylliksi tietoa. Ohjeistusta ei ole olemassa, eikä monisairastavuutta osata kunnolla mitata. Yleensä se jätetään syrjään ja hoidetaan tarjoutuvaa sairautta sen enempää asiaa pohtimatta, sanoo geriatrian professori

Reijo Tilvis

Helsingin yliopistosta.

- Kaikki aikuispotilaiden kanssa toimivat lääkärit erikoisalasta riippumatta tarvitsevat täydennyskoulutusta monisairaiden vanhusten hoitamisesta, Tilvis näkee.

Sairaus venyy kuin haitari

Kun ihmiset elävät vanhemmiksi, lisääntyvät sekä terveenä eletyt että sängyn pohjalla vietetyt elinvuodet.

Ihmiset ovat terveitä ja toimintakykyisiä vanhemmiksi kuin ennen ja monien sairauksien ilmaantuminen näyttää siirtyneen myöhemmäksi. Hyvin iäkkäiden toimintakyky ei kuitenkaan ole parantunut, on huomattu Tampereen yliopiston -tutkimushankkeessa, jota Marja Jylhä vetää yhdessä gerontologian professori

Antti Hervosen

kanssa.

Sydän- ja verisuonisairaudet ilmaantuvat aiempaa myöhemmin, mutta dementoivien sairauksien kohdalla tätä ilmiötä ei Hervosen mukaan ole havaittavissa. Kun vanhoja ihmisiä on aiempaa enemmän, myös dementiaa sairastavia on enemmän, samoin erilaisia kroonisia sairauksia, aistivammoja, syöpiä ja kulumissairauksia. Sepelvaltimotaudista on tullut vanhojen naisten sairaus, kun se ennen vei keski-ikäisiä miehiä.

Tekniikan kehittymisen ansiosta vaativia toimenpiteitä voidaan tehdä entistä vanhemmille potilaille. Myös lääkehoitojen kehittyminen auttaa ihmisiä elämään kauemmin sairautensa kanssa: tapahtuu haitari-ilmiö, jossa kaikki sairauden vaiheet pitenevät.

- Paljon myönteistä on tapahtunut, mutta mikään ei muuta sitä, että hauraus-raihnaisuus -oireyhtymä johtaa ennen pitkää siihen, että iäkäs ihminen makaa sängyn pohjalla ruokittavana, hoidettavana ja allensa laskevana. Vuodepaikat ovat miehitettyinä, sillä kotiin hoitamisellakin on rajansa, Antti Hervonen sanoo.

- Pitkäaikaisen sairaanhoidon ja hoivakotien tarve lisääntyy ja vanhusväestön hoitoon pitää satsata merkittävästi enemmän. Kuntatasolla vanhusten hoidon vaatimat kustannukset tulevat moninkertaistumaan, näkee Tampereen kaupunginvaltuustossa istuva Hervonen.

Vanhat muuttavat yhteiskunnan

- Väestön vanhenemiseen ei ole tarpeeksi tomerasti varauduttu missään. Puhutaan säästämisestä ja työvoiman riittävyydestä, mutta sitä, miten yhteiskunnan ja lääketieteen pitäisi varautua väestön vanhenemiseen, ei ole harkittu, Marja Jylhä sanoo.

Hän patistaa miettimään sitä, millaisia toimipaikkoja ja hoitokäytäntöjä vanhat ihmiset tarvitsevat, miten heidän kuntoutuksensa ja jatkohoitonsa pitäisi järjestää ja miten terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen yhteistyö toimisi parhaiten.

Geriatreja tarvitaan lisää, mutta Jylhä näkee, että vanhojen ihmisten hoitamisen kivijalka on kunnollinen perusterveydenhuolto.

- Millaista elämä on vanhana ja miten vanhat voivat riippuu yhteiskunnan päätöksistä. Tulevaisuudessa vanhoja on paljon enemmän. Se ei ole pelkkä lääketieteen tai sosiaalihuollon ongelma, eikä välttämättä ongelma ollenkaan. Se vain muuttaa maailmaa, perhettä ja kulttuuria. n

Tampereen yliopistossa käynnissä olevaan MARK-AGE -tutkimukseen etsitään osallistujia, joiden vanhempi sisaruksineen on elänyt yli 90-vuotiaaksi. Jos potilaasi sopii tutkimukseen, ota yhteyttä tutkijaan: (03) 3551 8815 tai eeva.timonen@uta.fi.

Miten väestön vanhenemiseen varaudutaan?

Miten väestön vanhenemiseen varaudutaan terveydenhuollossa, neuvotteleva virkamies Päivi Voutilainen sosiaali- ja terveysministeriöstä?

- Varautuminen vaihtelee eri puolilla Suomea, osin siksi koska väestö ikääntyy eri tahtiin. Valtioneuvosto antoi sen tueksi tulevaisuusselonteon väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikääntymiseen varautumisesta vuonna 2004, tammikuussa ilmestyi sen seurantaraportti. Yksi vahva ajatus on, että ikääntyminen pitää valtavirtaistaa kaikkeen yhteiskuntapolitiikkaan, sosiaali- ja terveystoimesta kaavoitukseen. Myös toimijoiden tiivistä yhteistyötä tarvitaan.

Millaisia hoitokäytäntöjä tulevaisuudessa tarvitaan?

- Hoitokäytäntöjen pitää perustua näyttöön aina kun sitä on. Tarvitaan tutkimusta ja uusien palvelukonseptien kehitystä. Kuntoutuksen on oltava läpileikkaava periaate kaikissa palveluissa: kuntoutusjaksoilla ja osana hoitotyötä, myös kotona.

Riittävätkö lääkärit ja hoitajat?

- Henkilöstön riittävyyttä on tarkasteltava suhteessa palvelujen kokonaisuuteen. Suositukset korostavat terveyden edistämistä, varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä, jotta ihmiset voisivat elää riittävän tuen turvin kotonaan. Gerontologian ja geriatrian tietoa tarvitaan kaikkialla ja se on iso haaste koulutuksessa.

Mikä on sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyön merkitys?

- Ikäihminen tarvitsee molempia, monet palvelut liikkuvat niiden rajapinnoilla. Yhteistyön laatu näkyy esimerkiksi kotiutumisprosessin onnistumisena.

Näkyvissä harmaakaihia ja glaukoomaa

Tulevaisuudessa vanhuksia näkyy entistä enemmän silmäklinikoidenkin odotusauloissa, selviää erikoisalansa tulevaisuutta luodanneen silmätautien professori Anja Tuulosen selvityksestä.

Harmaakaihi, glaukooma, silmänpohjan ikärappeuma ja diabeettinen silmäsairaus lisääntyvät väestön ikääntymisen myötä.

Kaikki lääkärit eivät voi erikoistua silmälääkäreiksi, joten tulevaisuudessa yhtä silmälääkäriä kohti on enemmän potilaita. Työkuorman kohtuullistamiseksi lääkärien ja hoitajien työnjakoa on kehitettävä.

Ikääntymisen ennustetaan lisäävän silmätautien hoidon kustannuksia noin prosentilla vuodessa vuoteen 2040. Ikääntymisen vaikutus on kuitenkin vain pieni osa vuosittaisesta kustannusten noususta: 2000-luvun alussa kustannukset nousivat 10 % vuodessa.

Uusien hoitojen ja teknologioiden käyttöönotto lisäävät kustannuksia ikääntymistä enemmän. Uusien innovaatioiden vaikutusta tulevaisuuteen ei voi ennustaa.

Jotta resurssit osataan suunnata vaikuttavimmalla tavalla, on mietittävä tarkemmin mitä ja miten tehdään: mikä on hoidon kustannusvaikuttavuus, millaiset ovat hoitoon pääsyn kriteerit?

On valittava hoitoja, joilla voidaan auttaa mahdollisimman monta potilasta mahdollisimman vaikuttavasti.

Järjestelmää tulee kehittää, jotta suurimmassa näkövammaisuusriskissä olevat potilaat löydetään ajoissa ja heidän hoitoonsa kohdistetaan riittävästi resursseja.

Turhaa huolta ja kustannuksia aiheuttavaa ylidiagnosointia pitää välttää.

Geriatrian klinikoille olisi käyttöä

Yliopistosairaaloihin ja keskussairaaloihin pitäisi perustaa geriatrian klinikoita Ruotsin mallin mukaan, ajattelee Seinäjoen keskussairaalassa työskentelevä geriatrian erikoislääkäri, dosentti Pirkko Jäntti.

- Erikoissairaanhoidossa pystyttäisiin kehittämään näyttöön perustuvaa vanhustenhoitoa ja tuomaan sitä perusterveydenhuoltoon. Myös hoitoketjujen luominen on tärkeää, Jäntti perustelee.

Seinäjoen keskussairaalassa on geriatrian yksikkö. Poliklinikalla paneudutaan muistihäiriöisten ja moniongelmaisten vanhusten asioihin, lisäksi yksiköstä konsultoidaan erikoissairaanhoidon sisällä. Erityisen tiivistä on yhteistyö ortopedian yksikön kanssa: geriatri kiertää ortopedian yksikössä joka päivä.

- Lonkkamurtumapotilaat ovat suurin yksittäinen kirurgista hoitoa vaativa potilasryhmä. He ovat hyvin moniongelmaisia vanhuksia, joille geriatrilla on paljon annettavaa, Jäntti kertoo.

Kun kuivuminen ja anemisoituminen huomataan ajoissa, potilaat ovat jo leikkaukseen mennessään paremmassa kunnossa. Kaatumisen syy tulee myös selvittää: usein taustalla on liikalääkitys. Leikkauksen jälkeen kuntoutus aloitetaan heti.

Lonkkamurtumapotilaiden hyväksi on tehtävissä paljon: Suomessa heidän neljän kuukauden kuolleisuutensa on 17 %, kun se Ruotsissa on vain 4 %. Suomessa kolmannes kotona lonkkansa murtaneista jää pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Oikeanlaisella kuntoutuksella valtaosa heistä voisi kuntoutua vielä kotiin.

- Positiivinen perusasenne vanhan ihmisen kuntoutumiseen on ensimmäinen asia. Toisena tulevat taidot ja niissäkin on puutteita. Usein hoito on makuuttavaa ja säilövää ja se on vanhuksille myrkkyä, Jäntti näkee.

Tärkeää olisi myös oppia ymmärtämään, mitkä asiat kuuluvat normaaliin vanhenemiseen, mitkä taas voivat olla sairauden oire. Uni muuttuu iän myötä kevyemmäksi, eikä siihen tarvita unilääkkeitä. Muistihäiriöt taas voivat kertoa aivoja vaurioittavasta sairaudesta, jota pitäisi hoitaa.

Vaikka nuorten lääkärien innostus geriatriaan onkin lisääntynyt, geriatreista on pula jo nyt. Viiden vuoden sisällä pula pahenee eläköitymisen vuoksi merkittävästi, joten uusia tulijoita tarvittaisiin paljon enemmän kuin nyt on.

- Tärkeintä on lisätä geriatrian erikoislääkärikoulutusta ja vahvistaa erikoissairaanhoidon, erityisesti yliopistosairaaloiden geriatriaa. Myös perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille tarvitaan lisäkoulutusta, Jäntti sanoo. Anne Seppänen