Flunssa on ihmisen tavallisin sairaus: puolet kaikista ja jopa kolme neljästä lasten tautitapauksesta on viruksen aiheuttamia ylähengitystieinfektioita (1). Flunssa on nenän ja nenänielun värekarvallisen epiteelin virusinfektio. Rinovirus on tavallisin (50 % tapauksista) taudinaiheuttaja, bakteerit vain aniharvoin (noin 2,5 %). Aiemmin oireiden syyksi arveltiin virusten aiheuttamaa limakalvojen solutuhoa. Nyt tiedetään, että solut eivät näkyvästi virushyökkäyksestä kärsi, vaan taudinkuvan synnyttävät immunologiset välittäjäaineet (mm. kiniinit ja interleukiinit) sekä parasympaattisen hermoston vasteet nenänielun alueella. Histamiini saattaa olla keskeinen molekyyli atopiaa potevilla (1). Rinovirusinfektion komplikaatioita ovat bakteerisinuiitti tai -otiitti, lisäksi 60 % lasten astman ja 40 % aikuisten ahtauttavan bronkiitin pahenemisvaiheista johtuu juuri tästä viruksesta. Otiitille voi löytää selityksen kokeellisten rinovirusinfektioiden perusteella: niissä nimittäin korvatorven on havaittu menevän tukkoon 80 %:lla koehenkilöistä (1).

Rinovirus tarttuu yllättävän huonosti. Kahdeksan päivän oleskelu flunssaa potevan seurassa sairastuttaa vain joka toisen altistuneen; parin päivän aikana vaara on vain noin 10 % (2,3). Ratkaisevaa on kuitenkin nuha: flunssan alkupäivien vetisen nuhan aikana virusten eritys ja siten tartuttavuus on suurinta. Tärkein tartuntatapa on kuitenkin edelleen epäselvä. Laboratoriotutkimuksissa rinoviruksen on todettu siirtyvän käsikosketuksen välityksellä, mutta löydös on ollut huonosti toistettavissa (1). Vastaavasti sairastumisalttius ei ole vähentynyt tutkimuksissa, joissa tutkittavan henkilön käsi-kasvokosketus on erityisesti estetty (3). Niinpä tartuntaväyliä saattavat edelleen olla viruksen siirtyminen kädestä käteen, pisaratartunta tai virusta sisältävän esineen koskettaminen (1).

Flunssan vaaratekijöistä on ristiriitaista tietoa. Osassa tutkimuksista tupakointi on lisännyt sairastumisvaaraa (1). Alkoholin kohtuukäyttö puolestaan on suojannut flunssalta. Psyykkinen stressi ei kyselytutkimuksessa lisännyt hengitystieinfektioita, mutta kokeellisessa altistustutkimuksessa suora yhteys sairastumisiin oli selvä (1). Niukka sosiaalinen kanssakäyminen on havaittu vaaratekijäksi, kuten myös toisaalta oleskelu runsasväkisessä ympäristössä. Vaikka vilustumista yhä usein pidetään flunssan syynä, ei kylmyyden ole tutkimuksissa todettu suoraan lisäävän sairastumista (1).

Flunssan hoito uskomuslääketieteen kultakaivoksena on luhistunut. Tehottomaksi on osoitettu niin C-vitamiini kuin sinkkikin (1). Oireenmukaiset nuha- ja särkylääkkeet voivat helpottaa vointia, mutta joskus särkylääkkeet pahentavatkin nuhaa. Lapsilla flunssalääkkeet ovat valitettavan usein lääkemyrkytysten syynä. Antibioottejakin määrätään länsimaissa 30–60 %:lle flunssaisista, Kiinassa yli 98 %:lle (1).

Kaiken tutkimuksen jälkeenkin joudutaan fatalistisesti toteamaan: flunssa meill` on aina vieraanamme – se on risti, joka täytyy vain kantaa (1).

KIRJALLISUUTTA

1 Permin H, Herlov-Nielsen H. Forkolelse – risikofaktorer, smitte og behandling. Läkartidningen 2002;99:293–296.

2 Turner RB. Epidemiology, pathogenesis and treatment of the common cold. Ann All Asthm Imm 1997;78:531–539.

3 Dick EC, Jennings LC, Mink KA, Wartog CD, Inborn SL. Aerosol transmission of rhinovirus colds. J Infect Dis 1987;156:442–448.

Pekka Leinonen