Erikoislääkärikoulutuksen koejakson rakenne, tarkoitus ja toteuttamistapa ovat edelleen monelle koulutukseen hakevalle lääkärille ja erikoistujien arviointiin osallistuvalle erikoislääkärille epäselviä.

Uudistuvan erikoislääkärikoulutuksen tällä hetkellä näkyvin osa on valintamenettely erikoistumisohjelmiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt alustavasti valituksi tulleiden erikoistujien kuuden kuukauden koejakso, jonka suorittaminen hyväksytysti on edellytys lopullisen opinto-oikeuden saamiselle.

Koejakson suorittamisen yksityiskohtaiset ohjeet ja asiaan liittyvät lomakkeet löytyvät lääketieteellisten tiedekuntien verkkosivuilta. Yleislääketieteen koejaksolle on alan työtavoista ja käytänteistä johtuen laadittu hieman muista erikoisaloista poikkeava ohjeistus.

Koejakson tavoitteena on arvioida erikoistujan soveltuvuutta erikoisalalle.

Erikoistujalle tulisi muodostua realistinen käsitys alan erikoislääkärin työstä ja omista edellytyksistään sekä motivaatiostaan kouluttautua alalle. Kouluttajien taas tulee muodostaa arvio erikoistujan kiinnostuksesta hakea tietoa ja kehittää osaamistaan, valmiuksista toimia erikoisalalle tyypillisissä työtehtävissä ja toimenpiteissä sekä kyvystä työskennellä alalle ominaisissa tiimeissä ja työyhteisössä.

Koejaksolla arvioidaan myös erikoistuvan lääkärin vuorovaikutustaitoja sekä mahdollisia erityisosaamista ja paineensietokykyä.

Entä jos koejakso hylätään?

Koejakson aikana lähikouluttaja ja erikoistuja käyvät aloituskeskustelun, välikeskustelun ja loppukeskustelun.

Aloituskeskustelun avulla koejaksolle laaditaan suunnitelma ja osaamistavoitteet, välikeskustelussa niitä seurataan. Palautteen avulla on tarkoitus edesauttaa koejakson tavoitteiden saavuttamista ja hyväksyttävää suoritusta. Loppukeskustelussa erikoistuja, lähikouluttaja ja lähiesimies arvioivat, miten erikoistuja on saavuttanut asetetut osaamistavoitteet ja miten osaaminen on kehittynyt.

Koejakson arviointiin osallistuu aina kolme henkilöä: erikoistujan lisäksi yleensä lähikouluttaja sekä lähiesimies. Koulutettavan lääkärin laaja-alaiseen ja varsin kokonaisvaltaiseen arviointiin ei ole laadittu erikoisalakohtaisia tarkkoja kriteereitä. Tässä vaiheessa arviointi perustuukin kouluttajalääkärien arvostelukykyyn ja kokemuksen myötä muodostuneeseen käsitykseen siitä, millaisia valmiuksia menestyksekäs erikoisalalla työskentely vaatii.

Koejaksolla ei ole tarkoitus verrata erikoistuvia toisiinsa tai etsiä huippusuorituksia, vaan poimia alalle soveltumattomat henkilöt, joiden kyvyt luultavasti pääsisivät paremmin esiin jollakin muulla erikoisalalla.

Jos koejakso hylätään, on hyvin tärkeää, että erikoistumaan pyrkinyt lääkäri ei jää yksin asian kanssa. Hylkäävän päätöksen perustelut tulee käydä perusteellisesti läpi kasvokkain. Samoin tällaisessa tilanteessa olisi suotavaa antaa erikoistuvalle tukea uuden suunnan löytämisessä lääkärin uralleen. Tässä yhteydessä myös yliopistojen opintoneuvonnan ja opintopsykologin palveluista voi olla hyötyä.

Allekirjoitettu koejakson arviointilomake toimitetaan erikoistumiskoulutuksen vastuuhenkilölle, joka tekee päätöksen koejakson hyväksymisestä.

Tavoitteellisuutta pitää lisätä

Erikoistumisoikeuden myöntämisestä tehtävän lopullisen päätöksen lisäksi koejaksolla tulee olla myös positiivinen, erikoistuvan koulutusta edistävä tehtävä.

Koejakso kannattaa nähdä erinomaisena tilaisuutena perehdyttää erikoistuva lääkäri erikoisalan keskeisimpiin osaamistavoitteisiin ja toiminnan perusperiaatteisiin. Huolellisesti suunniteltu koejakso antaa pohjan erikoistumiskoulutuksen seuraavan vaiheen yksilölliselle räätälöinnille.

Jakson suorittamiselle pitäisikin asettaa entistä selkeämmät, kunkin erikoisalan valtakunnallisesti määrittelemät tavoitteet ja valita menetelmät, joilla näiden saavuttaminen voidaan varmistaa. Työtä ei tarvitse aloittaa aivan alusta, sillä validoituja ja paljon tutkittuja kliinisen työn arviointimenetelmiä, kuten mini-CEX, on jo käytettävissä (1,2).

Erikoistumiskoulutuksen alkuvaiheeseen sijoittuvasta koejaksosta kannattaa rakentaa koulutuksen myöhempiä vaiheita tukeva intensiivikurssi. Parhaimmillaan sen aikana paitsi arvioidaan erikoistuvan lääkärin valmiuksia ja osaamisen kehittymistä, myös aktiivisesti ja suunnitelmallisesti kehitetään seuraavissa vaiheissa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Samalla on hyvä tilaisuus perehdyttää erikoistuvia lääkäreitä kaikilla erikoisaloilla tärkeisiin lääkärin työn osa-alueisiin, kuten potilasturvallisuuden huomiointiin, sujuvaan vuorovaikutukseen ja moniammatilliseen tiimityöhön.

Tulevaisuutta voisikin olla nuoren lääkärin valmiuksien arviointi suhteessa kunkin erikoisalan koejaksolle määrittelemiin keskeisiin osaamistavoitteisiin (entrustable professional activities, EPA), joiden puitteissa arvioitaisiin erikoistuvan lääkärin valmiudet siirtyä koulutuksen seuraaviin vaiheisiin (3,4,5). Näin suunniteltujen koejaksojen osaamistavoitteet arviointeineen on määriteltävä valtakunnallisesti erikoisaloittain.