Tieteessä vertaisarviointi on merkittävä laadun takaaja, muttei selvitystoiminnankaan ole varaa olla huonolaatuista. Kiire, tieteen periaatteiden unohtaminen ja vertaisarvioinnin ohittaminen johtavat helposti virhetulkintojen pohjalta tehtyihin päätöksiin.

Sote-uudistuksen valmistelussa kaivataan tietoa keinoista, joilla terveysriskejä voi vähentää. Lisäksi kapitaatiomaksun pohjaksi suunnitellaan, että väestön sairastavuutta arvioitaisiin terveydenhuollossa kertyvän toisiotiedon avulla.

Kun tietoa ja sen hyödyntäjiä on runsaasti, myös virheellisten, syy-seuraussuhteisiin liittyvien päätelmien määrä voi kasvaa – jopa eksponentiaalisesti. Laajaa julkisuutta voi yhtäkkiä saada tutkimushavainto, jonka mukaan elintapa x suojaa sairaudelta y. Jos elintapoihin vielä yhdistetään kustannustietoja, saadaan houkuttelevia tietoja, jotka leviävät mediassa kulovalkean tavoin.

Tutkimusmenetelmiä tuntemattomat terveyspoliitikot tai toimittajat eivät välttämättä osaa arvioida, onko tulos luotettava, vai olisiko käänteisellä kausaliteetilla tai muilla sekoittavilla tekijöillä osansa.

Käänteisen kausaliteetin arviointi rutiiniksi

Brittiläisiä virkamiehiä vuodesta 1967 seuranneessa Whitehall-tutkimuksessa on selvitetty elintapoja, työllisyyttä ja terveydellisiä riskejä. Äskettäin paljastui, että tutkimuksessa todettu liikunnan ja dementian välinen yhteys onkin käänteisen kausaliteetin tuottama havainto (1).

Käänteisellä kausaliteetilla tarkoitetaan vasteen vaikutusta altisteeseen, eli tässä tapauksessa alkavan dementian aiheuttamaan liikunnan vähenemiseen. Tutkimustuloksista huomattiin, että liikunnan määrä alkoi vähentyä keskimäärin 9 vuotta ennen dementian diagnosoimista ja väheneminen jatkui diagnoosiin saakka.

Whitehall-tutkimuksessa yhteys selittyi käänteisellä kausaliteetilla eli liikunnan vähenemisellä dementiaa edeltävän subkliinisen vaiheen aikana. Liikunnan väheneminen toisaalta oli yhteydessä dementian suurempaan ilmaantuvuuteen, mutta osana tavanomaista kausaalipäättelyä liikunnan määrän olisi pitänyt pysyä ajan myötä samana. Liikunnan aivotoimintaa suojaavaa vaikutusta ei siis tässä seurantatutkimuksessa havaittu, toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, koska käänteisen kausaliteetin ’ansiosta’ liikunnan suojaava vaikutus ’katosi’.

Havainnoivista tutkimuksista löytyy käänteisen kausaliteetin karikkoja muidenkin elintapojen osalta. Kanadalaisessa neljän vuoden pitkittäistutkimuksessa selvitettiin ravitsemuksen osuutta masennukseen sairastumisessa (2). Masentuneita verrattiin terveisiin henkilöihin liikunnan, toimintakyvyn ja muiden stressitekijöiden suhteen. Ravinnosta saatujen B- vitamiinien määrä väheni masennukseen sairastuneilla merkittävästi ennen diagnoosia. Pääosin tulos vastaa Whitehall-tutkimuksen liikuntaa koskevia tuloksia: elintavat muuttuvat sairauden varhaisvaiheessa.

Krooniset sairaudet kehittyvät hitaasti, 5–20 vuoden aikana. Elintapojen vaikutusta selvitettäessä on usein tarpeen ottaa huomioon myös sairauden vaikutus elintapoihin eli käänteinen kausaliteetti. Ajallisen muutoksen huomiotta jättäminen muokkaa ja useimmiten yliarvioi elintapojen merkitystä. Syy-seuraussuhteiden arviointi on haastavampaa kuin tutkimussuunnitelmaa laatiessa helposti tulee ajatelleeksi.

Sosiaaliseen pääomaan sisältyvällä luottamuksen kokemuksella on lukuisissa tutkimuksissa todettu yhteys hyvään terveydentilaan (3). Terveydentila vaikuttaa luottamuksen kokemukseen, kun asiaa pohditaan käänteisen kausaliteetin kautta. Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että luottamuksen tunne muuttui ajan myötä ikäryhmissä eri tavoin. Luottamuksen ja terveydentilan välinen yhteys oli kaikkea muuta kuin yksisuuntainen positiivinen syy-seuraussuhde. Terveydentilaa ja luottamusta koskevassa tutkimuksessa käänteinen kausaliteetti selitti yhteyttä osittain, mutta takaa löytyi vielä monimutkaisempi selitysten verkko, koska ikä ja sukupuoli muokkasivat yhteyttä eri suuntiin.

Käänteisen kausaliteetin arvioinnista pitäisi tehdä havainnoivien tutkimusten rutiinivaihe. Menetelmä ei ole teknisesti haastava, vaan kyse on tutkittavan ilmiön ja vaikutusten eri suuntien ymmärtämisestä ja arvioimisesta.

Yhteiskuntavastuuta ei pidä ohittaa

Sekä politiikka että tiedejulkisuus suosivat nopeita selvityksiä. Valtioneuvoston nopean päätöksenteon tarpeisiin on käytettävissä noin 10 miljoonaa euroa (tietokayttoon.fi). Määrärahoja käytetään hallinnonalojen yhteisiin päätöksentekoa tukeviin selvityksiin, joiden aikajänne on vähimmillään muutama kuukausi. Koska tulosten toivotaan valmistuvan mahdollisimman nopeasti, vertaisarviointia ei käytetä – siitä huolimatta, että laadunvarmistamisen kehittämistä käsittelevässä raportissa (4) sitä ehdotetaan asiantuntijakeskustelun pohjaksi.

Tieteessä vertaisarviointi on merkittävä laadun takaaja, muttei selvitystoiminnankaan ole varaa olla huonolaatuista. Vertaisarviointi eli refereekäytäntö on sanakirjan mukaan alun perin urheilukilpailun tuomarointia. Refereen tavoitteena on valvoa pelin sääntöjen noudattamista. Miksi suomalaisilla hallinnollisilla pelikentillä ei tarvittaisi tuomarointia?

Kun erotuomareita ei ole paikalla, pelaajat voivat vapaasti hyödyntää käytettävissä olevia selvitysvaroja ja pelata omia tavoitteitaan ylläpitäviä pelejä pahimmillaan ilman yhteiskuntavastuuta.

Yksinkertainen voi olla kaunista kaikilla muilla elämänalueilla paitsi tutkimustulosten tulkinnassa.