Tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito - kriittinen tarkastelu
Mielisairaslaki rajaa tahdosta riippumatonta hoitoa ja asettaa sen toteutumiselle ehtoja. Laki on tiukka. Lainsäätäjä on siirtänyt lain painopisteen enemmän suojaamaan yksilöä väärältä vapauden riistolta kuin huolehtimaan hänen tarpeenmukaisen hoidon toteuttamisestaan. Näin on sairaansijat saatu alas, mutta myös luotu tilanne, jossa tahdosta riippumaton hoito ei usein toteudu silloinkaan, kun yksilön henkinen terveydentila sitä vaatisi, kirjoittaaa Seppo Utria.
Eettisesti, inhimillisesti ja myös lain mukaan jokainen kansalainen on oikeutettu saamaan tarvitsemansa hoidon. Hoitotyössä toimivilla ammattilaisilla on suuri vastuu havaita hoidon tarve ja arvioida, minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan. Erityisen suuri vastuu on johtavassa asemassa olevilla…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
