Mitä Ylppö nyt tekisi?
Lapsiperheiden palveluissa olisi käyttöä arkkiatri Arvo Ylpön peräänkuuluttamalle laajalle yhteiskunnalliselle näkemykselle.
"On selvää, että tässä on jotain kieroa ja luonnonvastaista olemassa, sillä totta tosiaan pitäisi luonnon lakien mukaan elävänä syntyneen imeväisen elinvoiman olla suurempi kuin 70–80-ikäisen vanhuksen", edesmennyt Arvo Ylppö – myöhemmin arkkiatri – oli todennut ja laittanut tuulemaan.
Lasten tartuntataudit ja aliravitsemus saatiin itsenäisessä Suomessa hallintaan puuttumalla terveyden sosiaalisiin määrittäjiin eli hygieniaan ja ravintoon sekä toteuttamalla kattava rokotusohjelma. Vuonna 1917 alle 1-vuotiaita kuoli 118 tuhannesta, mutta Ylpön kuollessa vuonna 1992 alle 1-vuotiaiden kuolleisuus oli laskenut maailman matalimmaksi (3/1 000).
Ylppö uskoi, että varsinaisen lääkärikoulutuksen lisäksi tarvitaan laajaa yhteiskunnallista näkemystä ja yhteiskunnallisten muutosten seuraamista. Mitä Ylppö siis ajattelisi tästä ajasta?
Ylppö ei sietäisi katsoa sivusta väestön terveyseroja.
Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin suurimmat uhkat ovat vielä nykyäänkin sosiaalisia: lapsiperheiden köyhyys, vanhempien päihteiden käyttö, riittämätön uni ja liikunta, epäterveellinen ravitsemus – ja henkisten tarpeiden laiminlyönti, joka voi liittyä niin köyhyyteen, vanhempien mielenterveysongelmiin kuin vanhempien kiireiseen työelämäänkin.
Siksi uskon, että Ylppö järjestäisi lapsiperheiden palvelut uudelleen, nykyaikaisen teknologian tehokkuudesta riemuiten. Hän huomioisi myös WHO:n kannan, jonka mukaan universaalit palvelut eivät tarkoita samaa palvelua kaikille, vaan terveyden tasa-arvo vaatii olosuhteiden ja sosiaalisen epätasa-arvon huomioon ottamista.
Kuvittelen ajatusta edelleen: Neuvolassa toimintaa voisi tehostaa merkittävästi sähköisillä ennakkokyselyillä. Jos kyselyssä kaikki kohdat (vanhempien jaksaminen, elämäntavat, arjen tuki jne) näyttäisivät vihreää eikä perheellä olisi avoimessa kentässä mitään kysyttävää, vastaanotolle riittäisi lyhyempikin aika. Jos kyselyyn ei vastaisi lainkaan tai jos jokin tutkimuksissa merkittäväksi riskitekijäksi tunnistettu kohta vilkuttaisi punaista, vastaanotolle voitaisiin varata enemmän aikaa, ja paikalle voisi kutsua vanhempien luvalla myös perhetyöntekijän yhteistä suunnitelmaa tekemään. Lääkärintarkastukset pidettäisiin neuvolassa ennallaan, sillä siten saataisiin kiinni mm. myöhempään pärjäämiseen vaikuttavat neuropsykologiset pulmat.
Kouluterveydenhuollossa terveydenhoitaja voisi tavata, mitata ja punnita kaikki lapset vuosittain, kuten nykyisinkin, mutta terveysneuvontaa voisi kohdentaa ennakkokyselyä hyödyntäen kullekin perheelle tarpeellisella tavalla. Esimerkiksi D-vitamiinin käytöstä voisi muistuttaa aika ajoin tekstiviestillä. Lasten omaa hyvinvointia selvitettäisiin omalla sähköisellä kyselyllä, jossa yksi olennaisista kysymyksistä olisi: "Onko elämässäsi aikuinen, jonka kanssa sinun on helppo puhua mistä tahansa?"
Terveysneuvonnasta vapautuneen ajan terveydenhoitaja voisi käyttää tarvitsevien lasten kohtaamiseen ja koulun moniammatilliseen työhön. Tätä nuoret itse ovat toivoneet lisää. Kaksoistarkastamisesta, eli sekä terveydenhoitajan että lääkärin tehtailemista tarkastuksista luokilla 1, 5 ja 8 voitaisiin luopua. Suurelle osalle lapsista kun 30 minuutin vastaanotto lääkärin kanssa kolme kertaa kouluaikana ei tuo mitään lisäarvoa.
Ylppö saattaisi jatkaa määrittämällä koululääkäreille "vastuuväestön", esim. 2 500 oppilasta hyvin toimeentulevalla alueella ja 1 800 oppilasta suuremman sairastavuuden alueella. Stigman vähentämiseksi koululääkäri kävisi kouluvuoden alussa esittäytymässä niin vanhemmille, opettajille kuin oppilaillekin ja kertomassa, miten erilaisten pulmien vuoksi hän on käytettävissä. Näitä olisivat mm. akne, kasvun poikkeavuudet, keskittymisvaikeudet, kuukautisvaivat, koulupoissaolot ja mielenterveysongelmat.
Koululääkärin vastaanotolle tultaisiin edelleen terveydenhoitajan kautta. Syyt jakautuisivat hallinnollisesti neljään kategoriaan: ennakkokyselyssä on jotakin lääkärin arviota vaativaa, terveydenhoitaja toivoo lääkärin konsultaatiota esimerkiksi kasvusta, opettaja toivoo lääkärin arviota toistuneiden sairauspoissaolojen takia tai vanhemmat tai nuori itse toivovat lääkärin vastaanottoaikaa. Näin lääkäri keskittyisi vaikuttavaan, moniammatilliseen työhön.
Ylpön sanoin: "Jos tahdotaan kansan yleistä terveydentilaa huomattavammin kohottaa … on kaikkien terveyden huolto- ja hoitotoimenpiteiden ensi sijassa kohdistuttava lapsiin. Pääpaino on pantava sille, mitä tehdään. Vähemmän tärkeiden asiain on toistaiseksi jäätävä syrjään."
Tässä pienenevän syntyvyyden maassa Ylpön sanat kaikuvat edelleen ajankohtaisina.
Silja Kosola
Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoisi näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja tasa-arvossa.
kuva: Kimmo Brandt
