Kommentti

Sinä olet pomosi pomo

Omat alaiset antavat pomolle sen vallan, jota hän tosiasiassa pystyy käyttämään.

Petja Orre
Kuvituskuva 1

Meistä jokaisen tulisi pyrkiä parempaan suoritukseen töissä. Ei työnantajan toiveiden takia, vaan potilaiden ja etenkin itsemme tähden. Paremmuus ei ole synonyymi hiki hatussa rehkimiselle. Jokaisella työpaikalla pitäisi kerran vuodessa pysäyttää kaikki arjen tekeminen ja kokoontua porukalla pohtimaan, että mitä hittoa me täällä oikein tehdään ja minkä takia? Yleisin vastaus lienee olisi, että potilaita vartenhan täällä ollaan. Asian tärkeys huomioiden rohkenen kysyä, että jos potilas on tärkein, miksi toimintamme tähtää niin usein oman tai organisaatiomme työmäärän minimointiin?

Geriatrian emeritusprofessori Jaakko Valvanne listasi äskettäin Helsingin Sanomissa tarkkanäköisesti vanhustyön ongelmia Suomessa. Hänen mukaansa ongelmia aiheuttavat asenne, ammattitaito ja johtaminen. Samat ongelmat voi laajentaa surutta koskemaan koko terveydenhuoltoa. Ennen kuin loukkaannut: ei kysymys ole välttämättä juuri sinusta tai kollegastasi. Kysymys on koko järjestelmästä.

Esimiehenä työskentelevänä on syytä ensisijaisesti ruotia johtamisen ongelmia. Stereotypiossa terveydenhuollon johtajien päivät täyttyvät kokouksista ja seminaareista, eikä kiireisimmistä pomoista saada viikon aikana muita näköhavaintoja kuin loittonevat taksin takavalot. Myöhäisillasta aamuyöhön lähetellään sähköpostia alaisille ja vastaillaan kolme kuukautta sitten saapuneisiin sähköposteihin. Kerran kuussa näytetään videotykillä talouden tunnuslukuja eikä ehditä sen jälkeen jäädä yhteiseen kahvihetkeen.

Jos palaverit täyttävät koko kalenterin, vika on priorisoinnissa tai oman ajankäytön johtamisessa. Jokaiseen yli tunnin kokouksen esityslistaan pitäisi liittää vaikuttavuusarvio, jossa määriteltäisiin kokouksen tavoite ja se summa, mitä ihmisten osallistuminen siihen maksaa. Oman ajankäytön johtaminen on jokaisen asia – aina on jotain, minkä voisi tehdä aikaa säästäen eri tavalla tai paremmin. Meillä on paha tapa käyttää omaa ja muiden aikaa kuin se olisi ilmaista, vaikka se on resursseistamme ainoa, jota emme millään ilveellä saa hankittua lisää.

Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa. Jos jotain asiaa illalla murehdin, se ei ole kesken jäänyt neljännesvuosikatsauksen teksti vaan se, etten ehtinyt tekemään tärkeintä työtäni. Esimiehen tärkein työtehtävä on olla läsnä alaistensa ja työyhteisön arjessa. Tässä harvoin onnistun riittävän hyvin, ja saman asian kanssa kipuilevat monet muutkin esimiehet. Taitavat ammattilaiset selviävät omista työtehtävistään itsenäisesti, mutta esimiehen vastuulla on, että työ tehdään yhteisönä, ei yksilösuorituksena.

Lue myös

Johtamisen ongelmat eivät ole aina johtajasta kiinni. Suuri osa esimiehistä on jatkuvassa panttivankiasetelmassa. Jokaisella pomolla on nimittäin kaksi pomoa. Virallinen johtosäännön mukainen ylempi johtaja antaa pomolle tittelin, bonukset ja pitää kehityskeskustelut, mutta omat alaiset antavat pomolle sen vallan, jota hän tosiasiassa pystyy käyttämään. Alaiset siis pitävät johtajan onnistumisen edellytyksiä panttivankinaan. Molempien osapuolien neuvottelutaidoille on tarvetta, jotta onnistuminen nähdään yhteisenä tavoitteena.

Lääkäreille voi olla haastavaa luovuttaa osa autonomiastaan jonkun toisen määriteltäväksi ja johdettavaksi. Potilas-lääkärisuhteessa hoitotulokset tuppaavat olemaan heikkoja, jos potilas ei kykene sopivaan regressioon. Sama lainalaisuus pätee esimies-alaissuhteeseen. Omaan asennoitumiseen voi vaikuttaa, eikä se vaadi työtunteja eikä maksa mitään. Ilman toimivaa johtamista ei voi olla toimivaa työyhteisöä, ja ilman toimivaa työyhteisöä lääkäreistä taitavimmankin osaaminen valuu haaskuun. Siksi jokaisen meistä vastuulla on se, että pyrimme olemaan parempia – ei vain medisiinisesti, vaan myös työyhteisön jäsenenä. Juuri sinä olet pomosi pomo, joten käytä valtaasi viisaudella.

Petja Orre

Kirjoittaja on Keravan kaupungin johtava ylilääkäri.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030