Tulisiko CRP:tä mitata valtimotautiriskin määrittämiseksi?

Useiden tutkimusten mukaan herkällä tekniikalla mitatun seerumin C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuden lievä krooninen suureneminen (> 2-3 mg/l) ennakoi erityisesti sepelvaltimotautia (1,2,3,4). Tämä sopii tulehduksen osuuteen ateroskleroosissa (5,6), joskin riskin kasvu on vain noin 1,5-kertainen. Epäselvää on myös, onko CRP syytekijä vai pelkkä riskin osoitin (7,8). Syy-yhteyden todistamista hankaloittaa riskitekijöiden (mm. tupakointi, ylipaino) ja infektioiden vaikutus, joka suurentaa herkän CRP:n pitoisuutta.

Timo Strandberg, Jorma Viikari

Pakkotoimilla uhkailu ei tue päihdeäitien hoidon tavoitteita

Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoitoa pohtinut STM:n työryhmä korosti ehdotuksessaan äitien ns. subjektiivista oikeutta, eli oikeutta päästä vapaaehtoiseen ja oikeanlaiseen hoitoon mahdollisimman varhain. Pakkohoitoa todettiin tarvittavan vain ääritapauksissa, jos silloinkaan. Lehdistössä ja varsinkin televisiossa ehdotuksen sisältö kuitenkin informoitiin toistuvasti ja sensaatiohakuisesti: päihdeäidit pakkohoitoon.

Marjukka Pajulo

Laatu ratkaisee kliinisen tutkimuksen tulevaisuuden

Lääkäriliiton uudistunut tutkimuspoliittinen ohjelma esittää erittäin onnistuneesti useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on parantaa laadukkaan kliinisen tutkimuksen edellytyksiä. Laadukas tutkimus perustuu tutkimusmenetelmien erinomaiseen hallintaan, tulosten huolelliseen raportointiin ja tarkkuuteen sekä hyvien tieteellisten käytäntöjen noudattamiseen. Tutkimushenkilöstön osaaminen ja pätevyys sekä tutkijan uran houkuttelevuus ovat avainasemassa. Tutkimuspoliittinen ohjelma korostaakin eri tavoin tutkijoiden aseman ja tutkijankoulutuksen uudistamista siten, että se mahdollistaa lääkäreille ammattimaisen tutkijanuran. Yliopistoissa neliportaisen tutkijanuramallin odotetaan luovan tutkijanurasta väitöskirjavaiheen jälkeen nykyistä läpinäkyvämmän ja ennakoitavamman myös kliinisen tutkimuksen alueella.

Heikki Ruskoaho

Suomalaisen kuoleman trendit

Sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähenemistä on aiheellisesti pidetty yhtenä suomalaisen terveyspolitiikan suurimmista saavutuksista. Erityisesti työikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuus on 1970-luvun alun huippuvuosista vähentynyt yli 80 %. Vastaavana aikana suomalaisen vastasyntyneen elinajan odote on kasvanut noin kymmenellä vuodella, miesten 65,9 vuodesta 75,8 vuoteen ja naisten 73,6 vuodesta 82,8 vuoteen (1), mikä on pääosin ollut juuri sydän- ja verisuonikuolleisuuden vähenemisen ansiota. Oleellisin muutos suomalaisten kuolleisuudessa onkin kuolemien siirtyminen vanhempiin ikäluokkiin ja ennenaikaisten kuolemien väheneminen. Etenkin miesten sepelvaltimotautikuolleisuuden laskutrendi näyttää ulottuvan myös vanhusikäluokkiin, kuten tuore raportti FINAMI-tutkimuksesta osoittaa (2). Koska kaikki kuitenkin lopulta kuolevat johonkin, on paikallaan tarkastella kuolinsyiden jakaumassa viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia.

Veikko Salomaa, Rauni Pääkkönen, Arto Pietilä

Alueellistajien pitäisi paremmin perehtyä lääkevalvontaan

Mauno Airaksinen arvosteli kirjoituksessaan (SLL 4/09, s. 255) Hannu Ollikaisen pääkirjoitusta (SLL 3/09, s. 131), jossa kritisoitiin Lääkelaitoksen alueellistamishanketta. Valitettavasti Airaksisen käsitykset Lääkelaitoksen toiminnasta nykyisessä EU-lääkevalvonnassa ovat hänen aktiiviajoistaan siinä määrin vanhentuneet, että ei ole ihme vaikka hänen onkin vaikea ymmärtää alueellistamiseen liittyviä riskejä.

Teija Laakso

Työterveyshuollon asiantuntemus preventiohoitajien tueksi

Professori Ilkka Vuoren ehdotus preventiohoitajista ja heidän tehtäväkuvastaan (SLL 6/2009, s. 470) on mielestäni ja kokemuksestanikin erinomainen idea. Sen edelleen kehittämisessä ehdotan hyödynnettäväksi sitä merkittävää osaamista ja kokemusta, mitä terveydenhuoltojärjestelmässämme jo on. Minulla oli ilo työskennellä työterveyshoitajien ja -fysioterapeuttien kanssa yhteisissä tiimeissä yli 30 vuotta ja vakuutuin heidän osaamisestaan ja taidoistaan.

Jorma Heikkilä

Varhaislapsuuden kokemukset ovat ratkaisevia

Tiede näyttää joskus ottavan ratkaisevia edistysaskeleita juuri oikeaan aikaan oikeilla aloilla: kun tarve on suuri, löytyy uusia keinoja auttaa. Ihmismielen kehitystä ja häiriöiden syntyä selvittävä empiirinen ja teoreettinen tutkimus edistyy huikeasti nyt, kun mielenterveyden häiriöistä on tulossa johtava kansantauti länsimaissa. Mielenterveyden ongelmien vyöryn voi tulkita liittyvän kulttuuriseen kehitykseen: tietoyhteiskunnassa ihminen tekee työtä ensisijaisesti mielensä voimavaroilla.

Tuula Tamminen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030