Rintojen ultraäänitutkimuksen asema ja indikaatiot
Suomen Lääkärilehdessä äskettäin julkaistu H.R. Laineen kirjoitus (SLL 9/96) vertasi mammografiaa rintojen ultraäänitutkimukseen ja ultraäänen todettiin olevan sensitiivisempi. Mielestämme Laineen väite näyttäisi perustuvan Kätilöopiston sairaalan mammografiatutkimusten huonoon sensitiivisyyteen, ohutneulatekniikalla otettujen sytologisten näytteiden hyvään sensitiivisyyteen ja ultraäänitutkimusten hyvin huonoon spesifisyyteen. Minkäänlaisia diagnostisia kriteerejä ei Laine anna mammografiatutkimusten eikä myöskään ultraäänitutkimusten osalta. Laine on verrannut omaa mammografiasuoritustaan ohutneulatekniikalla otettujen sytologisten näytteiden sensitiivisyyteen. Kaikki tähän asti julkaistut tutkimukset, jotka on julkaistu Index Medicuksessa listatuissa, asiantuntija-arvioita käyttävissä lehdissä, ovat osoittaneet mammografian olevan sensitiivisempi kuin ultraääni pienten rintasyöpien löytämisessä. Luettuamme Heikki R. Laineen (Kaikututkimuksen merkitys rintasyövän diagnostiikassa, Suomen Lääkärilehti 1996;51:919-925), heräsi joukko ajatuksia ja kysymyksiä, joita haluamme kommentoida. Kirjoituksessa esitetyt tulokset ja johtopäätökset ovat sikäli poikkeuksellisia, että vastaavia ei arvostetusta kansainvälisestä kirjallisuudesta löydy. Ultraäänen käytöstä on vastikään julkaistu hyvä yleiskatsaus (1), jossa todetaan, että ultraäänellä ei kyetä löytämään huomattavaa osaa ei-palpoitavista rintasyövistä ja palpoitavatkin mukaan laskien vääriä negatiivisia löydöksiä eri julkaisuissa on 0,3-47 % parhaimmillakin laitteilla tutkittuna ja toisaalta ultraäänellä löytyy runsaasti vääriä positiivisia tapauksia. Tässä yleiskatsauksessa on referoitu 70 tutkimusta kansainvälisesti arvostetuista lehdistä.