Herkkyyselektro- ja magnetokardiografia sydäninfarkti- ja WPW-syndroomapotilailla

Uusien sydämen sähköistä toimintaa tutkivien noninvasiivisten menetelmien kliinistä käyttökelpoisuutta tutkittiin yhteensä 157 potilaalla, joilla oli lisääntynyt riski hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin. Herkkyyselektrokardiografiassa (herkkyys-EKG) tutkitaan voimakkaasti vahvistettuja mikrovolttiluokan signaaleja, joiden rekisteröinti tapahtuu vähäkohinaisilla EKG-laitteilla ja erikoiskytkennöillä. Magnetokardiografia (MKG) tutkii sydämen synnyttämän magneettikentän muutoksia, joista saadaan periaatteessa EKG-kartoitusta vastaava informaatio nopeasti, helposti ja täysin noninvasiivisesti.

Yläraajan hermovammojen jälkitilojen kvantitatiivinen luokittelu

Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa on vuosina 1970-86 hoidettu 422 potilasta yläraajan hermovamman jälkitilan takia. Näistä potilaista jälkitutkittiin 322 keskimäärin 11,5 (2-20) vuoden kuluttua leikkauksesta. Tavoitteena on ollut hyödyntää tämä laaja aineisto tilastollisesti ja luoda kvantitatiivinen luokittelu, joka kuitenkin olisi vertailukelpoinen aikaisemman kvalitatiivisen luokittelun kanssa. Tunnon palautuminen on tutkittu neljällä kliinisellä testillä: staattinen 2 pistetunto, liikkuva 2 pistetunto, Poppenin sensitometri sekä filamentti-testi. Sudomotoriikka on evaluoitu mittaamalla lämpötila, kuuman ja kylmän kynnysarvot sekä ihon sähköinen vastus.

Lääkkeenomaisista tuotteista lain tarkoittamia lääkkeitä Markkinoija hyötyy kuluttajaa enemmän

Lääkkeenomaisia tuotteita ei enää ETA-sopimuksen tultua voimaan ole olemassa. Nykyisiä lääkkeenomaisia tuotteita kutsutaan jatkossa rohdosvalmisteiksi, mutta lainsäädännöllisesti niistä tulee lääkkeitä. Samalla tuotteiden pakkauksissa ollut merkintä "tehoa ei ole osoitettu lääkkeiltä vaaditulla tavalla" poistuu kokonaan käytöstä. Lääkkeenomaisista tuotteista lääkelaitoksessa vastaavan Marja-Leena Nurmisen mielestä muutos palvelee enemmän markkinoijien kuin kuluttajien tarpeita.

20.6.1993 Kroonisten tautien ehkäisyn painopisteitä

Kroonisten kansantautien keskeinen merkitys Suomen ja useimpien teollistuneiden maiden kansanterveyden kannalta on jokaisen tiedossa. Uusimmat tiedot osoittavat, että krooniset taudit ovat jo nyt useissa kehitysmaissa keskeinen terveysongelma, ja ongelma pahenee nopeasti länsimaisen elintavan yleistyessä. Tähän liittyy mm. kansainvälisen tupakkateollisuuden mittava markkinointityö. WHO onkin kuuluttanut kehitysmaihin todellista ehkäisyä (primordial prevention), jotta näiden maiden ei tarvitsisi käydä läpi teollistuneiden maiden kokemaa kroonisten tautien epidemiaa.

20.6.1993 Förebyggande av kroniska sjukdomar

Var och en är medveten om vilken betydelse de kroniska folksjukdomarna har för folkhälsan i Finland och de flesta andra industrialiserade länder. Fakta visar också att de kroniska sjukdomarna redan nu utgör ett centralt problem i många utvecklingsländer och att problemet snabbt växer då västerländskt levnadssätt sprider sig. I detta sammanhang kan man hänvisa till den internationella tobaksindustrins omfattande marknadsföring. WHO satsar därför på grundläggande prevention (primordial prevention) i utvecklingsländerna för att försöka undvika att dessa länder skall behöva uppleva sådana epidemier av kroniska sjukdomar som de industrialiserade länderna drabbats av.

20.6.1993 Sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikka

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 18.12.1991 toimikunnan, jonka tehtävänä oli arvioida terveydenhuollon maksupolitiikkaa ja määritellä sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan periaatteet tulevalle 5-10 vuoden ajanjaksolle. Toimikunnan puheenjohtajana toimi sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö, ylijohtaja Kimmo Leppo. Toimikunnan jäseninä oli kuusi ministeriön ja virastojen virkamiestä, sekä edustajat Suomen Kunnallisliitosta, Kaupunkiliitosta, Tammisaaren kaupungista ja Kehitysvammaliitosta. Toimikunta sai työnsä päätökseen maaliskuun lopussa.

Eteisvärinän hoito

Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö, ja se on tärkein sydänperäisen embolisaation syy. Akuutti eteisvärinä kääntyy useimmiten sinusrytmiin spontaanisti, lääkkeiden avulla tai kardioversiolla, mutta eteisvärinän uusiutumisen estohoito on ongelmallinen. Käytettävissä olevat rytmihäiriölääkkeet ovat melko tehottomia, ja ne saattavat jopa lisätä henkeä uhkaavien rytmihäiriöiden riskiä. Kroonista eteisvärinää sairastavat tarvitsevat rytmihäiriön etiologiasta riippumatta antikoagulanttihoitoa.

Heikki Huikuri

Rabdomyolyysi - huonosti tunnettu oireyhtymä

Laajan lihastuhon yhteys hengenvaaralliseen munuaisvaurioon on tunnettu jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Poikkijuovaisen lihaksen tuhoutumisen, rabdomyolyysin, patofysiologista mekanismia ei kuitenkaan vieläkään täysin tunneta, ja sen seurauksena kehittyvän munuaisten vajaatoiminnan mekanismi on myös osin tuntematon. Paitsi murskavammojen seurauksena, rabdomyolyysi voi syntyä myös mm. kovasta lihasrasituksesta ja tajuttoman ihmisen maatessa pitkään kovalla alustalla. Suomessa alkoholin tai lääkkeen aiheuttama tajuttomuus on rabdomyolyysin tavallisin syy.

Heikki Saha

Rinta- ja lannerangan murtumien hoito Harringtonin sauvoilla

Rinta- ja lannerangan instabiilit murtumat hoidetaan pääsääntöisesti leikkauksella. Murtuneen nikaman anatominen muoto ja asento pyritään palauttamaan samalla, kun vamma-alue stabiloidaan metallikiinnityksellä. Tämä suojaa hermorakenteita lisävaurioilta ja mahdollistaa varhaisen paluun pystyasentoon. Tehokkaista nikamamurtumien leikkausmenetelmistä ensimmäisenä, jo pian parikymmentä vuotta sitten, käyttöön otetut Harringtonin sauvat puoltavat edelleen paikkaansa tiettyjen rintarangan alaosan sekä rinta- ja lannerangan raja-alueen vaikeiden murtumien hoidossa.

Ole Böstman, Markku Vornanen

Neuroleptioireyhtymä ja sen hoito

Neuroleptilääkityksen aikana ilmaantuva lihasjäykkyys, tajunnan heikkeneminen, kuume ja autonomisen hermoston häiriöt ovat tyypillisiä oireita neuroleptioireyhtymälle, johon usein liitetään määrite maligni. Oireyhtymän syntymekanismia ei tunneta, mutta se on opittu tunnistamaan ja hoitamaan niin, että potilas toipuu yleensä ennalleen, mikäli selviää akuutista kriisivaiheesta. Ensi vaiheessa tärkeintä on perushoito: neuroleptilääkityksen lopettaminen, kuumeen alentaminen ja nestehoito. Lääkehoidoksi suositellaan ensisijaisesti bromokriptiinia suun kautta, mutta jos se ei käy, vaihtoehtona on dantroleeni suoneen annettuna. Akuutin vaiheen jälkeen on suunnattava huomio myös psykiatriseen hoitoon.

Hannu Somer

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030